Le Tour de France

Viime sunnuntaina helteen lamauttama kaupunki lähti liikkeelle: Tour de Francen finaali saapui Pariisiin.

Last Sunday the city paralysed by a heat wave woke up: the final of the Tour de France arrived to Paris.

Versaillesta startannut sadannen Tour de Francen finaali järjestettiin poikkeuksellisesti iltakisana. Pyöräilijät saapuivat kaupunkiin Seinen rantaa pitkin päätyen Champs-Elyséesille, jossa vedettiin ympyrää Riemukaaren ympäri. Ikävä kyllä helle oli edelleen puoli kahdeksan aikaan illalla niin tukahduttava, etten jaksanut lähteä maaliviivalle saakka, vaan päädyin kävelemään sata metriä asuntoni vieressä Seinen ylittävälle Pont de Bir-Hakeim -sillalle. Sielläkin oli porukkaa. Kaikki odottivat hiljaa jännittyneinä, jotkut virittivät kameroittensa asetuksia.

The final of the 100th Tour de France started from Versailles and it was exceptionally organised in the evening. The cyclists arrived to the city by the river Seine and followed it up to the Champs-Elysées, where they circled around the Arc de Triomphe. Unfortunately it was still so warm at half past seven in the evening that I didn't have the energy to walk all the way to the finish line. Instead I ended up going to the Pont de Bir-Hakeim bridge that's right next to my apartment. There were people there too. Everyone was waiting in silent excitement, some were checking their camera settings.

Sitten sillan alitse alkoi kulkea tööttääviä ajoneuvoja, jotka kuljettivat katoillaan pyöriä. Ja sitten:

Then there were cars with bicycles attached to their roofs, honking their horns, driving under the bridge. And then: 

Sinne menivät! Kaikki oli ohi nopeasti, mutta oli silti hienoa olla osana tätä legendaarista tapahtumaa, etenkin sen 100-vuotissynttärinä. Onnea Kittelille Pariisin etapin voitosta ja Froomelle Tourin voitosta!

There they go! It was quickly over but it was still great to be a part of this legendary event, especially on its 100th anniversary. Congrats to Kittel for the Paris win and to Froome for the Tour win!

Fête de la musique

Pariisissa kuten monissa muissakaan Ranskan kaupungeissa ei eilen juhlittu juhannusta, vaan musiikkia. Kadut olivat täynnä ihmisiä, epämääräisiltä nakkikioskeilta käryävää savua ja jos jonkinlaisia musiikkiesityksiä. Itse menin juhlimaan Ménilmontantin kaupunginosaan ja päädyin sambakulkueen mukana parkkipaikalla pidettyihin bileisiin.

In Paris and in many other French cities, yesterday was not the celebration of summer solstice but of music. The streets were full of people, dodgy looking hot dog stands pushing blue smoke and all sorts of musical performances. I myself went to the Ménilmontant neighborhood and ended up following a samba parade to a party in a parking lot.

Hauskaa oli ja metrokin kulki poikkeuksellisesti läpi yön, joten kotiin palaamisesta ei tarvinnut stressata (se kun voi toisinaan Pariisin kokoisessa kaupungissa olla haasteellista). Eräs kaupungin alkuperäisasukas oli väittänyt minulle Fête de la musique'in olevan joka vuosi pettymys, mutta minun odotukseni ainakin täyttyivät: ei satanut ja sain tanssia ystävien kanssa.

I had a great time and the metro run exceptionally through the night so I didn't have to stress out about getting back home (which can sometimes be a real challenge in a city the size of Paris). A native Parisian had claimed that the Fête de la musique is a disappointment every year, but my expectations were met: it didn't rain and I got to dance with friends. 

Derniers jours à Lille

Kun lähtö lähestyy, arkiset asiat muuttuvat yhtäkkiä hohdokkaiksi. Tässä muutama kuva, jotka räpsin viimeisinä päivinäni Lillessä. Ne ovat huonolaatuisia ja ne kuvaavat ehkä tylsiä asioita. Silti minun oli pakko ottaa ne. Jaan ne teidän kanssanne, koska ne kertovat jotain siitä, miksi rakastin elämää Lillessä.

When the time of the departure draws near everyday things start to seem special. Here are some photos I took during my last days in Lille. They are of a bad quality and they might portray things that are boring. Still, I felt the need to take them. I'm sharing them here because they tell something about why I loved life in Lille.

Sisäpiha yöllä,  The court yard at night.

LOSC.

Place de la République.

Kotibileet Vieux Lillessä. House party in Vieux Lille.

Olohuoneen sekamelska. The mess in the living room.

Kuuma kylpy. Hot bath.

Illallinen naapureiden kanssa. Dinner with the neigbors.

Se, mitä Pohjois-Ranskan ihmisistä sanotaan on totta: heillä on suuri sydän. Kaupungissa on tunnelma, joka tarttuu sinne muualta tulleisiinkin. Vaikka Lille ja monet sen lähialueet ovat köyhiä, eivät ihmiset pelkää jakaa sitä mitä heillä on. Rikostilastot voivat kertoa omaa tarinaansa, mutta minä en koskaan kohdannut muuta kuin ystävällisyyttä kaupungin kaduilla. Palaisin tänne mielelläni jonakin päivänä. Sitä odotellessa täytyy vain kiittää ch'ti-kansaa ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka minulla oli onni kohdata Lillen Wazemmesissa asumieni yhdeksän kuukauden aikana. 

It is true what they say about the people of Northern France: they have a big heart. The atmosphere of the city catches even those who have come from far. Even though Lille and much of the surrounding region are poor, people don't hesitate to share what they have. Crime statistics may tell a different story but I myself never came across anything but kindness on the city streets. It would be a pleasure to come back some day. Until then, I can only thank the ch'ti people and everyone I had the privilege to meet during the nine months I lived in Wazemmes, Lille.

Seuraava tehtävä: löytää maroilles-juustoa Pariisista!

Next mission: find some maroilles cheese in Paris!

Le 1er mai

Vapunaattona angstasin kotona sotien jälkimaininkeja käsittelevän esseen kanssa. Suomalaiset kaverit laittoivat facebookiin kuvia, joissa juotiin skumppaa valkoisissa lakeissa. Harmitti: nyt voisin olla sitseillä, nyt Koskenrannassa taistelemassa tukkeutuneen kännykkäverkon kanssa, nyt Hämeensillalla laulamassa Teekkarihymniä. Melkeen itketti, kun kuuntelin Frederikin Volgaa.

On the 30th of May I was feeling anxious, fighting with an essay on the aftermath of wars. My Finnish friends were posting pictures of people drinking champagne and wearing the white academic caps. I was depressed: now I could have been at sitsit, now by the river struggling to get my calls through the network blocked by too much activity, now on the Hämeensilta bridge singing the Teekkarihymni... I put on Frederik's "Volga" on youtube and almost burst into tears.

Sciences Po:n kaksi muuta suomalaista vaihtaria olivat yhtä masentuneita, joten järjestimme vappupiknikin Parc Vaubaniin. Aurinko paistoi, oli melkein kesä. Oli mukavaa viettää vaihteeksi aikaa suomalaisten kanssa, ne ovat jotenkin niin konstailemattomia ja aitoja. Puistosta kiirehdin kuohuviinipäissäni vielä treffeille ja sen jälkeen oli vuorossa Wazemmesin korttelijuhla, la fête de la soupe. Keittoa ei enää ollut jäljellä siinä vaiheessa, mutta onneksi oli paljon mukavia ihmisiä! Ihan hyvä Vappuhan siitä sitten tulikin.

The other two Finnish exchange students of Sciences Po were just as down as me, so we organized a 1st of May picnic like we do back home. Sun was shining in Parc Vauban, it felt almost like summer. It was nice to spend some time with Finnish people for a change, they are so easy going and real. From the park I headed to a date, tipsy from the sparkling wine. After that, it was Wazemmes and a block party called la fête de la soupe.  They didn't have any soup left at that point but fortunately they had a lot of nice people! So in the end, it was a good Vappu!

Toinen juttu, jota diggailen tällä hetkellä: vaaleanpunaisena kukkivat puut! Mitä nämä on???

Another thing I'm loving at the moment: the trees covered in pink flowers! What are these???

C'est la fête!

Välillä minua syytetään siitä, että blogissani parjataan Ranskaa, välillä siitä, että täällä halvennetaan Suomea. Vaikka patrioottiset kannanotot voikin jättää omaan arvoonsa, olen tullut siihen tulokseen, että minun pitää selkeämmin myös kehua kumpaakin maata. Tänään siis kehutaan Ranskaa. Lupaan, että kevään aikana kirjoitan vielä haikailevasti Suomesta.

Sometimes people complain that my blog is too critical of France, sometimes they say I'm making fun of Finland. Even though we can choose to ignore such patriotic statements, I have decided to start giving credit to these two countries in a more explicit way. So here's a positive post about France. And I promise that during the spring we will get nostalgic about Finland.

Pidän siitä, että täällä käydään niin paljon kylässä, järjestetään bileitä ja käydään ulkona. Onhan Suomessakin perinteiset perjantai- ja lauantai-illan riennot, mutta Lillessä niitä tuntuu olevan lähes joka illalle. Kutsutaan kymmenen kaveria syömään, mennään leffaan, juodaan olut naapurin kanssa, pistäydytään taidenäyttelyn avajaisissa ja niin edelleen. Eikä kukaan kutsu paikalle poliisia vaikka kotibileet jatkuisivat aamuneljään.

I like the fact that people visit each other so often, organize parties and go out. Of course there's stuff happening Friday and Saturday nights in Finland as well, but in Lille it's pretty much every night. You invite ten of your friends for dinner, you go to the movies, you have a beer with your neighbor or you pop into a gallery opening. And no one calls the police even though the house party goes on 'till 4 am.

Sosiaalisen elämän ja juhlimisen ei tarvitse myöskään loppua opiskelijaelämän mukana. Suomessa seitsemänkymmentävuotisjuhlat tarkoittavat iltapäiväkahveja perheen parissa, mutta ei täällä: kaverini setä oli kuulemma omissaan bailannut muiden mukana pikkutunneille. Joululoman jälkeen kämppikseni näytti minulle youtube-videota perheensä uuden vuoden bileistä. Videolla hänen tätinsä tanssivat ympäri taloa hihitellen. Joku taisi olla riisumassa paitaansa.

Social life and partying doesn't have to stop when you graduate. In Finland, you celebrate your 70th birthday by inviting your family to have some cake and coffee in the afternoon. But not here: my friend's uncle turned 70 a few weeks ago and apparently he stayed up partying with the others all night. After Christmas my flatmate showed me a youtube video of the New Year's Eve party with her family. On the video her aunts are dancing tipsy around the house. I think one of them was taking her shirt off.

En halua vähätellä Suomea tai suomalaista seuraelämää, mutta on asioita, joita toivoisin voivani ottaa täältä mukaan. Se tietty keveys, jonka ranskalaiset hallitsevat niin hyvin: illallisen voi järjestää ilman lautasliinoja ja hienoja astiasarjoja, tärkeintä on hyvä mieli ja mukavat ihmiset. Eikä ulos lähtiessä tarvitse käyttää tuntikausia peilin edessä ripsenkihartimien ja hiustensuoristimien kanssa, nopea silaus huulipunaa riittää ja sitten mennään. Silloin ei ehkä tule juotua niitä överikännejäkään, jos on lähtenyt matkaan ilman odotuksia suuresta illasta.

I'm not saying that Finland or Finnish social life are not good but there are things that I would like to take with me when I go back. That certain lightness that the French master: you can organize a dinner without napkins or fine cutlery - good mood and nice people are what counts. And when you go out, you don't need to spend hours in front of the mirror with eyelash curlers and hair straighteners, a little bit of lipstick and you're good to go. Maybe you will even avoid drinking too much if you left the house without too many expectations.

Illallista seuraavana päivänä pitää tietenkin siivota ja tiskata. Mutta se on sen päivän murhe.

The day after a dinner party you'll of course have to clean and wash up. But you'll worry about that then.

La musique française, partie 4

Ranskassa kuulee paljon myös englannin kielistä musiikkia, vaikka ranskalaiset ovatkin tunnettuja siitä, että omaa kieltä ja musiikkia pidetään arvossaan. Toisaalta osa englannin kielisestä musiikista onkin ranskalaista.

You do hear a lot of music in English in France even though the French are known to give a lot of value to their own language and culture. On the other hand, some of that music is actually French.

Moriarty: Jimmy

Moriartyn jäsenten ranskalaisuus on ehkä vähän kyseenalaista, mutta nimeän nyt mielivaltaisesti orkesterin ranskalaiseksi. Kappale on ilmeisesti vuonna 2007 ilmestyneeltä albumilta "Gee Whiz But This Is a Lonesome Town".

The frenchness of Moriarty is a little questionable but I'll call it French anyway. The song is from the 2007 album "Gee Whiz But This Is a Lonesome Town".

Kavinsky (feat. Lovefoxx): Nightcall

Kavinsky on pariisilainen elektronisen musiikin tekijä, jonka tuotannossa on kaikuja 80-luvulta. Tämä vuoden 2010 kappale on ilmestynyt mm. Drive-elokuvan (jota en ole nähnyt) soundtrackillä ja kuulemma soinut jonkin verran myös Suomessa (vaikka en itse ole kuullut).

Kavinsky is a musician from Paris. He makes electronic music influenced by the sounds of the 80's. This song is from 2010 and it has appeared on the sound track of the movie Drive (which I haven't seen) and I understand that it's been playing a little in Finland as well (even though I haven't heard it there).

La musique française, partie 3

Perjantai-ilta flunssassa kotona. Syytän tästä Lilleä viime viikkoina vaivannutta jäätävän kylmää säätä: loskaa, jäätä ja lämpötiloja, jotka laskevat vähän väliä nollaan ja sen alle. Jouduin siis peruuttamaan kaikki viikonlopun sosiaaliset menoni sekä sunnuntain mielenosoitusmatkan Pariisiin.

Friday night in bed fighting a cold. I blame the icy weather that's been making life in Lille a living nightmare for the past couple of weeks: slush, ice and temperatures plunging to zero and under. So I had to cancel all my weekend's social events and my trip to this Sunday's demonstration in Paris.

Loskainen katu ja märät jalat. Snowy street and wet feet.

Tampereella asuessani vietin useinkin viikonloppuiltoja kotona, mutta nyt Lillessä ollessani olen tottunut siihen, että perjantai ja lauantai tarkoittavat ulos tai vähintään naapuriin lähtemistä. Johtuuko tämä siitä, että ympärilläni olevat ranskalaiset ovat niin menevää sorttia vaiko siitä, että sinkkuna on enemmän syitä lähteä bailaamaan? No, joka tapauksessa harmittaa, että tänä viikonloppuna seuranani ovat vain The Big Bang Theoryn kakkoskauden jaksot. Niinpä ajattelin linkittää blogiin pari biisiä, joilla ranskalaiset pääsevät bilefiiliksiin. Omistettu kaikille niille onnekkaille, jotka eivät ole tänä viikonloppuna kipeitä. Kappaleet on valittu melko satunnaisesti ainoana kriteerinä se, että olen kuullut ne bileissä tai baarissa niin monta kertaa, että osaan laulaa ainakin muutaman sanan mukana.

When I lived in Tampere, I often spent evenings at home on the weekends but now in Lille I've gotten used to going out or at least next door on Friday and Saturday nights. Is this because the French people surrounding me are so sociable or because now that I'm single I have more reasons to go and party? Whatever the answer, the fact that this weekend my only company will be the second season of The Big Bang Theory really pisses me off. So I thought I would link to this blog a couple of songs which French people listen to when they're in the party mood. Dedicated to all of you who are lucky enough to be in good health this weekend. I picked the songs randomly, me having heard them in a party enough times to be able to sing along a little as my only criterion. 

Sexion d'Assaut: Wati by Night

Début de Soirée: Nuit de Folie

David Charvet: Jusqu'au bout

Bon week-end à tous et à toutes!

Bonne année 2013!

Tällä kertaa vuoden vaihtumista juhlittiin jännittävissä tunnelmissa kauniissa Puumalassa, kun raketti lensi päin. Onneksi pahemmilta vaurioilta vältyttiin ja kuten hymystä voi päätellä, vuosi 2013 alkoi iloisissa merkeissä. Onnellista Uutta Vuotta 2013 kaikille!

This time the New Year's Eve almost got too exciting in the beautiful village of Puumala when a firework almost hit us. Fortunately no one got hurt and as you can see from the picture, the year 2013 got to a merry start. Happy New Year 2013 everyone!

P.S. Uudenvuodentinani varjo näytti tältä. Näkeekö joku muukin siinä vihaisen soturin? Pitäisikö huolestua? Koittavatko Ranskaan kovat ajat vuonna 2013?

P.S. This is what the shadow of my New Year's tin looked like. (For those who've never heard of this tradition, I melt some tin over a heat and then threw it into a bucket of snow... The resulting shape is supposed to tell me something about the forthcoming year.) Do you see an angry warrior there? Should I be worried? The year 2013 doesn't look very peaceful for France!

Noël en Finlande

Kun lähdin Lillestä, siellä näytti tältä:

When I left Lille, it looked like this:

Kun saavuin vanhempieni luokse, siellä näytti tältä:

When I arrived to my parent's house it looked like this:

Oli omituista laskeutua Helsinki-Vantaan kentälle, kun kaikki ympärillä oli yhtäkkiä valkoista. Bussia oli kylmä odotella tennareissa ja minihameessa, pakkasta oli kuitenkin 19 astetta.

Having landed at the Helsinki-Vantaa airport, the whiteness almost blinded me as I looked out of the window of the airplane. Waiting for the bus was a freezing experience in a short dress without winter boots, after all the temperature was -19 degrees.

Tietäjät pohtivat, mihin suuntaan lähteä.  The three kings try to figure out the directions.

Ja sitten oli joulu. Kuusi sedän metsästä, lanttulaatikkoa ja Katri Helenaa. Kaikki kysyivät, millainen on joulu Ranskassa. No, enhän minä siitä tiedä mitään, kun olen täällä. Harmittaa hieman.

And then it was Christmas. A Christmas tree from my uncle's forest, gratinated swedish turnip purée and Katri Helena's Christmas album. People kept asking me what Christmas is like in France. Well, I must say I don't know much about it. I'm not there for it, am I? I'm a little upset about this now.

Le Vin

Kun lähdin Ranskaan vannoin, että elän koko vuoden pelkällä viinillä ja juustolla. Ainakin vielä niitä on riittänyt. Tällä viikolla osallistuin Sciences Po:n opiskelijajärjestö Cépage de Trévisen järjestämään viininmaisteluun (dégustation).

When I left for France, I swore I would live on wine and cheese all year long. At least until now I have been able to do so. This week I participated in a wine tasting organized by the student association Cépage de Trévise.

Tarjolla oli yksi rosé, yksi valkoviini, yksi punaviini sekä lopuksi yksi ylimääräinen yllätyspunaviini. Illan isäntänä toimi isovatsainen "oenologue", joka esitteli jokaisen viinin ja kertoili viinin valmistusprosessista. Pursuileva pöydällinen valko- ja sinihomejuustoja piti nälän loitolla.

We were offered one glass of rosé, one of white wine, one of red wine and one surprise glass of red wine. The host of the evening was an "oenologue" with a big belly. He introduced each wine and told us about the process of wine making. An abundant table of white and blue cheese kept the hunger away.

Ja viinihän tietysti syljettiin oikeaoppisesti pois jokaisen maistelun jälkeen... Tai sitten tämä kuva on lavastettu. Tosiasiahan on, että ranskalaiset opiskelijat eivät tässä paljoa suomalaisista eroa, joten kukaan ei "oenologuen" suosituksesta huolimatta käyttänyt sylkykuppia. 

And after each mouthful we spit out the wine... Or is this photo fake? As a matter of fact, the students are the same in Finland and in France, so no one spit anything out despite the recommendation of the "oenologue".

Viini oli hyvää, ihmiset olivat mukavia. Maksoin maistelusta kymmenen euroa, joka ei mielestäni ollut kova hinta. Sen sijaan kauppaan mennessäni tuppaan ostamaan vain halvimpia, parin-kolmen euron viinejä, kuten muutkin opiskelijat täällä - tosin olut taitaa Lillessä olla suositumpi juoma kuin viini, olemmehan aivan Belgian rajalla. Osa noista halpisviineistä on ihan kuraa, mutta aterian kanssa ne ovat kuitenkin käypiä. Kerran maksoin pullosta 4,40, ja se oli mielestäni jo ihan laadukasta. Mutta periaatteena kuitenkin on, ettei yli Alkon halvimman viinin mennä, muutenhan olisin täällä ihan turhaan!

The wine was good, the people were nice. I payed 10 euros for the tasting, which was not a lot. When I go to the shop, on the other hand, I tend to buy the cheapest two or three euro wines as do the other students here - even though it might be worth mentioning that beer is probably more popular here in Lille as we are right at the Belgian border. Some of the cheap wines are rubbish but with a meal they are still ok. Once I payed 4,40 e for a bottle and that was already quite good. But my principle is that I don't pay more than I would pay for the cheapest wine in Alko (the finnish state monopoly for alcohol), otherwise I would be here for nothing!

Nyt, kun olen viiniasiantuntija, voinkin lähteä hyvillä mielin Lontooseen viettämään Toussaintin lomia. Pitäisikö viedä viiniä tuliaisiksi kanaalin tuollapuolen asuville ystävilleni?

Now that I'm a trained wine expert I'm good to go to London to spread the knowledge and to spend my holidays of Toussaint. Should I bring wine to my friends on the other side of the channel?