Fête de la musique

Pariisissa kuten monissa muissakaan Ranskan kaupungeissa ei eilen juhlittu juhannusta, vaan musiikkia. Kadut olivat täynnä ihmisiä, epämääräisiltä nakkikioskeilta käryävää savua ja jos jonkinlaisia musiikkiesityksiä. Itse menin juhlimaan Ménilmontantin kaupunginosaan ja päädyin sambakulkueen mukana parkkipaikalla pidettyihin bileisiin.

In Paris and in many other French cities, yesterday was not the celebration of summer solstice but of music. The streets were full of people, dodgy looking hot dog stands pushing blue smoke and all sorts of musical performances. I myself went to the Ménilmontant neighborhood and ended up following a samba parade to a party in a parking lot.

Hauskaa oli ja metrokin kulki poikkeuksellisesti läpi yön, joten kotiin palaamisesta ei tarvinnut stressata (se kun voi toisinaan Pariisin kokoisessa kaupungissa olla haasteellista). Eräs kaupungin alkuperäisasukas oli väittänyt minulle Fête de la musique'in olevan joka vuosi pettymys, mutta minun odotukseni ainakin täyttyivät: ei satanut ja sain tanssia ystävien kanssa.

I had a great time and the metro run exceptionally through the night so I didn't have to stress out about getting back home (which can sometimes be a real challenge in a city the size of Paris). A native Parisian had claimed that the Fête de la musique is a disappointment every year, but my expectations were met: it didn't rain and I got to dance with friends. 

La poubelle

Pariisin hyviä puolia.

The bright side of Paris.

Kadulla törmää kukkakauppiaan roskiksiin.

You bump into the florist's trash cans in the street.

Dans l'ombre de la tour Eiffel

Monet Pariisiin matkustavat turistit arvioivat majapaikkansa sijainnin onnistuneisuutta sen perusteella, kuinka kaukana se on Eiffel-tornista. Jos olisin turisti, sanoisin, että tämänhetkinen asuntoni on erittäin hyvällä paikalla. Rautatorni nimittäin törröttää heti kulman takana.

Many tourists coming to Paris estimate the success of their search for accommodation according to the distance from the hotel to the Eiffel tower. If I was a tourist, I would say that my current flat is very well situated. The iron tower is right around the corner.

Mutta jos asuu Pariisissa, ei kaupungin kuuluisimman nähtävyyden läheisyys enää tunnukaan yhtä ihanalta asialta. Ulko-ovesta ei meinaa päästä kadulle, kun turistit tungeksivat edessä, pieni lasi mehua maksaa alakerran terassilla viisi euroa ja koko ajan saa väistellä pienois-eiffeleitä renkaassa kilisytteleviä helppoheikkejä.

But if you live in Paris, living next to the most famous monument of the city suddenly doesn't seem like such a delight. It's hard to exit your building to the street blocked with masses of tourists. A small glass of juice at the café downstairs costs you five euros and you have to keep trying to avoid the young guys swinging miniature eiffels on their metal rings.

No, on asunnon sijainnissa hyvätkin puolensa. Töihin Quai d'Orsaylle pyöräilee reilussa kymmenessä minuutissa ja joki on aina lähellä. Parinsadan metrin päässä on sunnuntaisin erittäin miellyttävät markkinat (joista varmasti vielä lisää myöhemmin). Ja jottei nyt kukaan saisi väärää käsitystä, niin myönnettäköön: on se Eiffel ihan kiva nähdä joka aamu joenrantaa pitkin viilettäessään.

Well, there are good sides to the location of my apartment. It takes me ten minutes to cycle to work at Quai d'Orsay and the river is always near. On Sundays there's a lovely market just down the street (I'll surely talk more about it later). And so that no one would get the wrong idea, let's admit it: it is quite nice to see the Eiffel tower every morning while riding my bike by the river.

Derniers jours à Lille

Kun lähtö lähestyy, arkiset asiat muuttuvat yhtäkkiä hohdokkaiksi. Tässä muutama kuva, jotka räpsin viimeisinä päivinäni Lillessä. Ne ovat huonolaatuisia ja ne kuvaavat ehkä tylsiä asioita. Silti minun oli pakko ottaa ne. Jaan ne teidän kanssanne, koska ne kertovat jotain siitä, miksi rakastin elämää Lillessä.

When the time of the departure draws near everyday things start to seem special. Here are some photos I took during my last days in Lille. They are of a bad quality and they might portray things that are boring. Still, I felt the need to take them. I'm sharing them here because they tell something about why I loved life in Lille.

Sisäpiha yöllä,  The court yard at night.

LOSC.

Place de la République.

Kotibileet Vieux Lillessä. House party in Vieux Lille.

Olohuoneen sekamelska. The mess in the living room.

Kuuma kylpy. Hot bath.

Illallinen naapureiden kanssa. Dinner with the neigbors.

Se, mitä Pohjois-Ranskan ihmisistä sanotaan on totta: heillä on suuri sydän. Kaupungissa on tunnelma, joka tarttuu sinne muualta tulleisiinkin. Vaikka Lille ja monet sen lähialueet ovat köyhiä, eivät ihmiset pelkää jakaa sitä mitä heillä on. Rikostilastot voivat kertoa omaa tarinaansa, mutta minä en koskaan kohdannut muuta kuin ystävällisyyttä kaupungin kaduilla. Palaisin tänne mielelläni jonakin päivänä. Sitä odotellessa täytyy vain kiittää ch'ti-kansaa ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka minulla oli onni kohdata Lillen Wazemmesissa asumieni yhdeksän kuukauden aikana. 

It is true what they say about the people of Northern France: they have a big heart. The atmosphere of the city catches even those who have come from far. Even though Lille and much of the surrounding region are poor, people don't hesitate to share what they have. Crime statistics may tell a different story but I myself never came across anything but kindness on the city streets. It would be a pleasure to come back some day. Until then, I can only thank the ch'ti people and everyone I had the privilege to meet during the nine months I lived in Wazemmes, Lille.

Seuraava tehtävä: löytää maroilles-juustoa Pariisista!

Next mission: find some maroilles cheese in Paris!

Faire du vélo à Lille

Pari viikkoa sitten törmäsin Ylen juttuun pyöräilyviikosta. Siinä kerrottiin, että Suomessa on huonot pyörätiet ja ikäviä asenteita pyöräilijöitä kohtaan. Juttu innoitti minua jakamaan kanssanne omat kokemukseni pyöräilystä täällä Lillessä.

A couple of weeks ago I read an article about the cycling week on the website of the national broadcasting company of Finland. It said that the state of the cycle paths is poor in Finland and that the attitudes towards cyclists are negative. It inspired me to share with you my personal experience of cycling in Lille.

Ostin oman pyöräni heti kun talvi ja lumituiskut alkoivat hellittää. Löysin sen leboncoin-sivustolta, jossa ihmiset myyvät käytettyjä tavaroitaan, eräänlaiselta kirpputorilta siis. Pyörässä ei ole takajarrua eikä käsijarrukaan toimi kovin hyvin, joten hintaa oli vain 20 euroa. Kaunis se on kuitenkin ja olen jo aivan rakastunut! Täytyy kai raahata se Pariisiin kesäksi.

I bought my bicycle as soon as we'd gotten rid of the winter and the snow. I found it at the site leboncoin, where people sell all kinds of used stuff, a kind of a flee market that is. The bike doesn't have a brake in the back and the one in the front isn't great either, so it only cost me 20 euros. It is pretty though and I've totally fallen in love with it! I guess I'll have to take it to Paris with me for the summer.

Lille on erinomainen pyöräilykaupunki. Se on niin "pieni", että pyörällä on nopeasti toisella puolen kaupunkia ja maastoltaan niin litteä, että pääosin saa vain rullailla eteenpäin kuin Hollannissa konsanaan. Pyöräkaistoja tuntuu riittävän minne meneekin ja jopa suurin osa yksisuuntaisista kaduista on merkitty pyörien osalta kaksisuuntaisiksi. Lempijuttuni taitavat kuitenkin olla yllä olevan kuvan söpöt pyöräliikennevalot.

Lille is a great city for cycling. It is so "small" that cycling gets you to the other side of the city in no time and it is so flat that most of the time you're just rolling on as if you were in Holland. It seems like most of the main roads have a cycle lane and even most of those tiny one-way streets are marked two-way for cyclists. Still, I think my favorite thing are the miniature traffic lights for cyclists pictured above.

Rinnakkaiseloni autoilijoiden kanssa on sujunut hyvin. Lilleläiset autoilijat ottavat sekä jalankulkijat että pyöräilijät hyvin huomioon, joten olo on liikenteessä turvallinen ja rentoutunut - toisin kuin esimerkiksi ystävilläni Lontoossa, jossa kävin juuri piipahtamassa. Siellä pyöräilijät saavat pelätä etenkin aggressiivisia mustia takseja sekä rakennusmaille materiaaleja tuovia rekkoja. Viime vuonna Lontoon liikenteessä kuoli 14 pyöräilijää. 

I've been getting along with the cars pretty well. The drivers in Lille seem to watch out for pedestrians and cyclists, so I feel pretty safe and relaxed on the cycle lane - an experience unknown to my friends in London, where I visited last week. In London cyclists are particularly afraid of the aggressive black taxis and of big lorries bringing materials to the building sites of the city. Last year fourteen cyclists died in London traffic. 

Tampereella sen sijaan sai pelätä vihaisia jalankulkijoita. Kaupungilla liikkui juttuja mummoista, jotka yrittävät sateenvarjollaan seivästää ohiajavia pyöräilijöitä. Lillessä en ole joutunut törmäyskurssille jalankulkijoidenkaan kanssa, sillä pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden jakamia kevyenliikenteenväyliä ei täällä ole. Suurin nautinto on kuitenkin pyöräillä kaupungin tyhjiä katuja arkiöisin, kun liikenne on hiipunut ja ihmiset liikkuvat lähinnä tietyillä yöelämään keskittyneillä alueilla. Vain minä, pyörä ja kaupunki. Mikä vapauden tunne!

In Tampere cyclists have to worry about angry pedestrians. The word on the streets was that there were grannies who tried to impale passing cyclists with their umbrellas. In Lille I haven't gotten in trouble with pedestrians either because there are no shared routes for pedestrians and cyclists. However, the greatest pleasure is riding my bicycle on the empty streets at week nights when there's no more traffic and the pedestrians mostly stay in areas known for their night life. Just me, my bike and the city. Oh, the feeling of freedom!

Direction Paris

Kävin eilen Pariisissa. Siellä odotti tuleva huoneeni, pieni ja pölyinen. Ja niin viehättävä.

I went to Paris yesterday. There it was waiting for me, my future room, small and dusty. And so charming.

Jos joku ei siis vielä ole kuullut, vietän kesän Pariisissa harjoittelussa. Toisin sanoen, Ranskan ja ranskalaisten tarkkailu jatkuu Lillen jälkeenkin. Deûlen sijaan istun Seinen rannalla, rue de Trévise vaihtuu Quai d'Orsay'hin. Tavallaan ei tee mieli vielä ajatellakaan lähtöä Lillestä, nyt kun tänne on vihdoinkin kotiutunut. Lille on täydellisen kokoinen kaupunki täynnä ihania ihmisiä ja hyvää olutta. Toisaalta kesäinen Pariisi ja mielenkiintoinen harjoittelupaikka saavat vatsanpohjan kihelmöimään. Eikö elämä olekin toisinaan jännittävää?

So if someone didn't hear about this yet, I will be doing an internship in Paris this summer. In other words, I will continue my observations on France and the French after Lille. I'll be sitting by the Seine instead of the Deûle, and rue de Trévise will be replaced by Quai d'Orsay. In a way I don't even want to think about leaving Lille now that I finally feel at home here. It's a city of perfect size, full of lovely people and good beer. On the other hand, I'm really excited about the internship and summer in Paris. Isn't life just thrilling sometimes?

Pourquoi les Françaises sont-elles fines?

Kun lähdin Ranskaan, äitini antoi minulle tehtävän: selvittää, miksi ranskattaret eivät liho. Nyt minulla on kunnia julkistaa useiden kuukausien tutkimustyön tulokset. Olkaa hyvät, te kaikki laihdutusintoiset leidit! Ihan aluksi huomautan kuitenkin eräästä asiasta. Vartalosi on kaunis juuri sellaisena kuin se on, joten tätä blogipostausta ei kannata ottaa liian vakavasti!

When I left for France, my mum gave me a mission: to find out why French women don't get fat. Now, after studying the subject for months, I have the honor to publish my results. Here you go, all of you ladies worrying about your body fat. But might I just first remind you of something. Your body is beautiful the way it is, so don't take this post too seriously!

1. Ranskattaret tupakoivat. Siinä missä Suomessa tupakoiminen on enimmäkseen amispoikien puuhaa, Ranskassa tuntuu siltä, että suurin osa opiskelijakollegoistani, sekä miehistä että naisista, polttaa. Röökiä kun vetää, niin ei ruoka enää maistu miltään, eikä muutenkaan ole kuulemma nälkä. Myös seurueen ruokahalut katoavat tupakankatkuisessa huoneessa.

French women smoke. Where as in Finland smoking is a hobby for 15-year old boys who learn how to fix cars, in France it seems like most of my student colleagues, male and female, smoke. When you smoke a cigarette, food won't be as tasty and in any case you don't feel hungry. Also, you will spoil the appetite for the rest of the company.

2. Kerrostaloissa ei ole hissejä. Eivätpä nämä Lillen talot kovin korkeita ole, mutta kyllä siitä varmaan jotain hyötyä on, kun nousee pari kerrosta päivittäin. Yliopistolla on hissi, mutta se on niin hidas, ettei kukaan jaksa odottaa sitä. Joten etenkin tupakoivien naisten tulee ravattua portaita melko tavalla.

The buildings don't have elevators. Well, the houses in Lille aren't exactly skyscrapers but I do think getting up to the second floor daily does something to you. At the university there's an elevator but it's so slow no one has the patience to wait for it. So especially the women who smoke will be running up and down those stairs quite a lot.

3. Ihmiset käyvät ulkona. Sen sijaan, että koko talvi vietettäisiin sohvalla viltin alla kynttilöitä poltellen ja suklaata syöden, Ranskassa ollaan liikkeellä iltaisin läpi vuoden. Voi olla, että jos illalliselle (tai ainakin metrolle) täytyy kävellä, ne juustoiset ruokalajit sulavat paremmin.

People go out a lot. Instead of spending all winter on the couch under a blanket burning candles and eating chocolate, the French go out at night all year long. This might sound a little funny but I believe that if you have to walk to get to your dinner (or at least until the metro), those cheesy menus are easier to digest. 

4. Ranskattaret pukeutuvat kauniisti. He eivät välttämättä lopulta olekaan niin laihoja kuin kuvitellaan, mutta he ostavat kauniita, hyvinistuvia vaatteita, jotka tuovat esiin heidän vartalonsa parhaat puolet. Kuten kämppikseni totesi: "Elles savent mettre leur corps en valeur." Kokonaan toinen asia sitten on, miten kukin tämän lystin rahoittaa. Ehkä varat Comptoir des Cotonniersin mekkoihin otetaan ruokabudjetista.

French women dress nicely. In the end, they might not be as thin as you think, but they buy beautiful, well fitted clothes which bring out the best sides of their bodies. As my flatmate said: "Elles savent mettre leur corps en valeur." A whole different question is how to finance this sort of beauty. Maybe the money for Comptoir des Cotonniers dresses comes from their food budget. 

5. Macaronsit ovat kuitenkin aika pieniä. Ei niistä voi lihoa. Ja vaikka Carrefourin karkkihyllyt notkuvat makeisia, en ole juuri koskaan nähnyt kenenkään syövän karkkia. Ehkä se on lasten juttu. Tai sitten kenenkään ei tee mieli niitä, koska pusseista puuttuu salmiakki.

Macarons are quite small after all. You can't get fat eating those. And even though the candy department in Carrefour is abundant, I've hardly ever seen anyone actually eat candy. Maybe it's a children's thing. Or maybe no one feels like eating them because none of the candy bags includes any salmiakki