Week-end à la campagne

Kun on helle, kaikki lähtevät pois Pariisista. Kaikki, paitsi turistit ja työharjoitteluaan suorittavat nuoret suomalaiset naiset....

When it's hot, everyone leaves Paris. Everyone except tourists and some young women doing their internship...

Tai no, lähdinhän minäkin viime viikonlopulla. Kaverin suvun vanha maatila tarjosi raikasta ilmaa ja hiljaisuutta 40 minuutin junamatkan päässä pääkaupungin vilinästä. Viikonloppu täynnä lukemista, hyvää ruokaa ja hidasrytmistä keskustelua mukavien ihmisten kanssa tuli todellakin tarpeeseen.

Or well, me too, I did actually leave last weekend. The old farmhouse of a friend's family offered fresh air and silence just a 40-minute train ride away from the noise of the capital. A weekend full of reading, good food and slow conversation with lovely people was exactly what I needed.

Bikinitkin pääsivät veteen ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

I got my bikini wet for the first time this summer.

Otin kuvia alen loppurysäyksestä ostetuista espadrilloista....

I took pictures of the espadrilles I'd bought from the last summer sales...

... ja puoliksi syödystä vesimelonista pöydällä...

.... and of a half-eaten water melon on the table...

Kun sunnuntai-iltana menin suihkuun pikkuruisessa kylpyhuoneessani Pariisissa, huomasin, että minulla oli rusketusraidat - asia, jota olisi ollut mahdotonta saavuttaa tässä kaupungissa. Mutta nälkä kasvaa syödessä. Tajusin juuri, että minullahan on viisi lomapäivää käytettäväni elokuun aikana...

When Sunday evening I went to take a shower in my tiny Parisian bathroom, I realized that I had tan lines - something that would have been impossible to accomplish in this city. Actually, I just realized that I have the right to take five days off during august...

À l'Ambassade

Suurlähetystöllä työskentely kannattaa. 

Working at the Embassy is worth it.

Etenkin jos kaipaa salmiakkia.

Especially if you crave for some Finnish salmiakki.

Derniers jours à Lille

Kun lähtö lähestyy, arkiset asiat muuttuvat yhtäkkiä hohdokkaiksi. Tässä muutama kuva, jotka räpsin viimeisinä päivinäni Lillessä. Ne ovat huonolaatuisia ja ne kuvaavat ehkä tylsiä asioita. Silti minun oli pakko ottaa ne. Jaan ne teidän kanssanne, koska ne kertovat jotain siitä, miksi rakastin elämää Lillessä.

When the time of the departure draws near everyday things start to seem special. Here are some photos I took during my last days in Lille. They are of a bad quality and they might portray things that are boring. Still, I felt the need to take them. I'm sharing them here because they tell something about why I loved life in Lille.

Sisäpiha yöllä,  The court yard at night.

LOSC.

Place de la République.

Kotibileet Vieux Lillessä. House party in Vieux Lille.

Olohuoneen sekamelska. The mess in the living room.

Kuuma kylpy. Hot bath.

Illallinen naapureiden kanssa. Dinner with the neigbors.

Se, mitä Pohjois-Ranskan ihmisistä sanotaan on totta: heillä on suuri sydän. Kaupungissa on tunnelma, joka tarttuu sinne muualta tulleisiinkin. Vaikka Lille ja monet sen lähialueet ovat köyhiä, eivät ihmiset pelkää jakaa sitä mitä heillä on. Rikostilastot voivat kertoa omaa tarinaansa, mutta minä en koskaan kohdannut muuta kuin ystävällisyyttä kaupungin kaduilla. Palaisin tänne mielelläni jonakin päivänä. Sitä odotellessa täytyy vain kiittää ch'ti-kansaa ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka minulla oli onni kohdata Lillen Wazemmesissa asumieni yhdeksän kuukauden aikana. 

It is true what they say about the people of Northern France: they have a big heart. The atmosphere of the city catches even those who have come from far. Even though Lille and much of the surrounding region are poor, people don't hesitate to share what they have. Crime statistics may tell a different story but I myself never came across anything but kindness on the city streets. It would be a pleasure to come back some day. Until then, I can only thank the ch'ti people and everyone I had the privilege to meet during the nine months I lived in Wazemmes, Lille.

Seuraava tehtävä: löytää maroilles-juustoa Pariisista!

Next mission: find some maroilles cheese in Paris!

Pourquoi les Françaises sont-elles fines?

Kun lähdin Ranskaan, äitini antoi minulle tehtävän: selvittää, miksi ranskattaret eivät liho. Nyt minulla on kunnia julkistaa useiden kuukausien tutkimustyön tulokset. Olkaa hyvät, te kaikki laihdutusintoiset leidit! Ihan aluksi huomautan kuitenkin eräästä asiasta. Vartalosi on kaunis juuri sellaisena kuin se on, joten tätä blogipostausta ei kannata ottaa liian vakavasti!

When I left for France, my mum gave me a mission: to find out why French women don't get fat. Now, after studying the subject for months, I have the honor to publish my results. Here you go, all of you ladies worrying about your body fat. But might I just first remind you of something. Your body is beautiful the way it is, so don't take this post too seriously!

1. Ranskattaret tupakoivat. Siinä missä Suomessa tupakoiminen on enimmäkseen amispoikien puuhaa, Ranskassa tuntuu siltä, että suurin osa opiskelijakollegoistani, sekä miehistä että naisista, polttaa. Röökiä kun vetää, niin ei ruoka enää maistu miltään, eikä muutenkaan ole kuulemma nälkä. Myös seurueen ruokahalut katoavat tupakankatkuisessa huoneessa.

French women smoke. Where as in Finland smoking is a hobby for 15-year old boys who learn how to fix cars, in France it seems like most of my student colleagues, male and female, smoke. When you smoke a cigarette, food won't be as tasty and in any case you don't feel hungry. Also, you will spoil the appetite for the rest of the company.

2. Kerrostaloissa ei ole hissejä. Eivätpä nämä Lillen talot kovin korkeita ole, mutta kyllä siitä varmaan jotain hyötyä on, kun nousee pari kerrosta päivittäin. Yliopistolla on hissi, mutta se on niin hidas, ettei kukaan jaksa odottaa sitä. Joten etenkin tupakoivien naisten tulee ravattua portaita melko tavalla.

The buildings don't have elevators. Well, the houses in Lille aren't exactly skyscrapers but I do think getting up to the second floor daily does something to you. At the university there's an elevator but it's so slow no one has the patience to wait for it. So especially the women who smoke will be running up and down those stairs quite a lot.

3. Ihmiset käyvät ulkona. Sen sijaan, että koko talvi vietettäisiin sohvalla viltin alla kynttilöitä poltellen ja suklaata syöden, Ranskassa ollaan liikkeellä iltaisin läpi vuoden. Voi olla, että jos illalliselle (tai ainakin metrolle) täytyy kävellä, ne juustoiset ruokalajit sulavat paremmin.

People go out a lot. Instead of spending all winter on the couch under a blanket burning candles and eating chocolate, the French go out at night all year long. This might sound a little funny but I believe that if you have to walk to get to your dinner (or at least until the metro), those cheesy menus are easier to digest. 

4. Ranskattaret pukeutuvat kauniisti. He eivät välttämättä lopulta olekaan niin laihoja kuin kuvitellaan, mutta he ostavat kauniita, hyvinistuvia vaatteita, jotka tuovat esiin heidän vartalonsa parhaat puolet. Kuten kämppikseni totesi: "Elles savent mettre leur corps en valeur." Kokonaan toinen asia sitten on, miten kukin tämän lystin rahoittaa. Ehkä varat Comptoir des Cotonniersin mekkoihin otetaan ruokabudjetista.

French women dress nicely. In the end, they might not be as thin as you think, but they buy beautiful, well fitted clothes which bring out the best sides of their bodies. As my flatmate said: "Elles savent mettre leur corps en valeur." A whole different question is how to finance this sort of beauty. Maybe the money for Comptoir des Cotonniers dresses comes from their food budget. 

5. Macaronsit ovat kuitenkin aika pieniä. Ei niistä voi lihoa. Ja vaikka Carrefourin karkkihyllyt notkuvat makeisia, en ole juuri koskaan nähnyt kenenkään syövän karkkia. Ehkä se on lasten juttu. Tai sitten kenenkään ei tee mieli niitä, koska pusseista puuttuu salmiakki.

Macarons are quite small after all. You can't get fat eating those. And even though the candy department in Carrefour is abundant, I've hardly ever seen anyone actually eat candy. Maybe it's a children's thing. Or maybe no one feels like eating them because none of the candy bags includes any salmiakki

Pâques

Sisko ja veli tulivat ilokseni Lilleen pääsiäisviikonlopuksi.

My sister and brother brought Eater joy to Lille.

Musée des Beaux-Arts.

Seurasi ankaraa turistikierrosta, herkuttelua ja sisarusten välistä kinastelua. Tässä muutama otos viikonlopulta (copyright J. Hokkanen).

What followed was some hard core sight seeing, good food and useless quarrels amongst the siblings. Here are some shots of weekend (copyright J. Hokkanen).

La Citadelle.

Le Zoo.

Happy Days Diner.

La Piscine, Roubaix.

Isäni kieltäytyi tulemasta vierailulle Lilleen, koska "se nyt on sellainen tylsä teollisuuskaupunki..." No, toivottavasti nyt kaduttaa!

My father refused to come and visit Lille because "it's just a boring industrial town..." Well, I hope he's feeling sorry now!

C'est la fête!

Välillä minua syytetään siitä, että blogissani parjataan Ranskaa, välillä siitä, että täällä halvennetaan Suomea. Vaikka patrioottiset kannanotot voikin jättää omaan arvoonsa, olen tullut siihen tulokseen, että minun pitää selkeämmin myös kehua kumpaakin maata. Tänään siis kehutaan Ranskaa. Lupaan, että kevään aikana kirjoitan vielä haikailevasti Suomesta.

Sometimes people complain that my blog is too critical of France, sometimes they say I'm making fun of Finland. Even though we can choose to ignore such patriotic statements, I have decided to start giving credit to these two countries in a more explicit way. So here's a positive post about France. And I promise that during the spring we will get nostalgic about Finland.

Pidän siitä, että täällä käydään niin paljon kylässä, järjestetään bileitä ja käydään ulkona. Onhan Suomessakin perinteiset perjantai- ja lauantai-illan riennot, mutta Lillessä niitä tuntuu olevan lähes joka illalle. Kutsutaan kymmenen kaveria syömään, mennään leffaan, juodaan olut naapurin kanssa, pistäydytään taidenäyttelyn avajaisissa ja niin edelleen. Eikä kukaan kutsu paikalle poliisia vaikka kotibileet jatkuisivat aamuneljään.

I like the fact that people visit each other so often, organize parties and go out. Of course there's stuff happening Friday and Saturday nights in Finland as well, but in Lille it's pretty much every night. You invite ten of your friends for dinner, you go to the movies, you have a beer with your neighbor or you pop into a gallery opening. And no one calls the police even though the house party goes on 'till 4 am.

Sosiaalisen elämän ja juhlimisen ei tarvitse myöskään loppua opiskelijaelämän mukana. Suomessa seitsemänkymmentävuotisjuhlat tarkoittavat iltapäiväkahveja perheen parissa, mutta ei täällä: kaverini setä oli kuulemma omissaan bailannut muiden mukana pikkutunneille. Joululoman jälkeen kämppikseni näytti minulle youtube-videota perheensä uuden vuoden bileistä. Videolla hänen tätinsä tanssivat ympäri taloa hihitellen. Joku taisi olla riisumassa paitaansa.

Social life and partying doesn't have to stop when you graduate. In Finland, you celebrate your 70th birthday by inviting your family to have some cake and coffee in the afternoon. But not here: my friend's uncle turned 70 a few weeks ago and apparently he stayed up partying with the others all night. After Christmas my flatmate showed me a youtube video of the New Year's Eve party with her family. On the video her aunts are dancing tipsy around the house. I think one of them was taking her shirt off.

En halua vähätellä Suomea tai suomalaista seuraelämää, mutta on asioita, joita toivoisin voivani ottaa täältä mukaan. Se tietty keveys, jonka ranskalaiset hallitsevat niin hyvin: illallisen voi järjestää ilman lautasliinoja ja hienoja astiasarjoja, tärkeintä on hyvä mieli ja mukavat ihmiset. Eikä ulos lähtiessä tarvitse käyttää tuntikausia peilin edessä ripsenkihartimien ja hiustensuoristimien kanssa, nopea silaus huulipunaa riittää ja sitten mennään. Silloin ei ehkä tule juotua niitä överikännejäkään, jos on lähtenyt matkaan ilman odotuksia suuresta illasta.

I'm not saying that Finland or Finnish social life are not good but there are things that I would like to take with me when I go back. That certain lightness that the French master: you can organize a dinner without napkins or fine cutlery - good mood and nice people are what counts. And when you go out, you don't need to spend hours in front of the mirror with eyelash curlers and hair straighteners, a little bit of lipstick and you're good to go. Maybe you will even avoid drinking too much if you left the house without too many expectations.

Illallista seuraavana päivänä pitää tietenkin siivota ja tiskata. Mutta se on sen päivän murhe.

The day after a dinner party you'll of course have to clean and wash up. But you'll worry about that then.

Salon du Chocolat

Takatalvi iski, joten lisää kevätkuvia ei ole tiedossa. Mitenköhän niiden kukkien käy tuolla räntäsateessa? Narsissien sijaan laitan siis tänne muutaman kuvan viime viikon suklaamessuista, sillä suklaa taitaa näillä keleillä olla ainoa lohtu.

Winter's back! So there'll be no more spring pictures. What's going to happen to the flowers now that there's snow again? Instead of daffodils I'll have to post some pictures of last week's Salon du Chocolat since chocolate is probably the only consolation when the weather's like this.

Suklaavaatteet ei ehkä ois hirveen lämpimiä tällä säällä...

Chocolate clothing would probably not be warm enough right now...

Hyvää viikkoa kaikille! Have a good week everyone!

Meert

Paluu takaisin luennoille ja arkiseen aherrukseen on ollut hieman vaikeaa. Sosiaalinen elämäni on lomalla vietetyn hiljaiselon jälkeen saanut uutta potkua, eikä kahden parhaan lukioaikaisen ystäväni Lillen-vierailu ainakaan hillinnyt tahtia. Elokuvia, lasillisia, illallisia, bileitä, taidenäyttelyiden avajaisia... Tänään vietän koti-iltaa ensimmäistä kertaa viikkoon. Siksi siis hiljaiselo blogin puolella.

Going back to the classes and taking up my old routines has been hard. The volume of my social life has exploded after the peacefulness of the holidays, and receiving two of my dearest high school friends to Lille has by no means lowered the speed. Movies, dinners, parties, gallery openings... Today I'm spending the first evening at home for a week. Hence no blog posts until now.

(c) Aino Hatakka

(c) Aino Hatakka

Olin tietenkin erittäin ilahtunut rakkaiden ystävieni vierailusta. Vaikka ranskalaiset ystäväni ovatkin hurmaavia, ei mikään vedä vertoja sille, että pääsee viettämään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on jakanut kaikki elämän ilot ja surut jo lähes vuosikymmenen ajan. Ystävyytemme alkoi aikanaan Mikkelissä Ramin konditorian kahvin ja leivosten äärellä ja jatkuu edelleen... kahvin ja leivosten äärellä Meertin teesalongissa.

I was of course delighted by my friends coming to visit. However charming my French friends are, nothing can compare to having the possibility to spend time with people you've shared all life's joys and woes with for almost a decade. Our friendship once started over coffee and pastries in "Ramin konditoria" in Mikkeli, and it still goes on... over coffee and pastries at the tea salon of Meert.

(c) Aino Hatakka

En ollut ennen käynyt Meertin konditorian kahvilapuolella, joten en ollut osannut pukeutua aivan paikan henkeen sopivasti. Onneksi meidät päästettiin sisään homssuisesta olemuksestani huolimatta (ystäväni olivat sentään tyylikkäitä, kuten aina). Palvelu oli ystävällistä ja salonki henkeäsalpaavan kaunis, joten annoimme anteeksi sen, että kaikki oli erittäin kallista. Jollainhan se kristallikruunujen kiillotus täytyy rahoittaa.

I had never been to the tea salon of the patisserie, so I wasn't really dressed up for it. Fortunately they let us in despite my worn out appearance (my friends were very stylish as always). The service was good and the beauty of the salon takes your breath away, so we decided to forgive how expensive everything was. After all, someone has to pay for the polishing the chandeliers.