A couple of weeks ago I read an article about the cycling week on the website of the national broadcasting company of Finland. It said that the state of the cycle paths is poor in Finland and that the attitudes towards cyclists are negative. It inspired me to share with you my personal experience of cycling in Lille.
Ostin oman pyöräni heti kun talvi ja lumituiskut alkoivat hellittää. Löysin sen leboncoin-sivustolta, jossa ihmiset myyvät käytettyjä tavaroitaan, eräänlaiselta kirpputorilta siis. Pyörässä ei ole takajarrua eikä käsijarrukaan toimi kovin hyvin, joten hintaa oli vain 20 euroa. Kaunis se on kuitenkin ja olen jo aivan rakastunut! Täytyy kai raahata se Pariisiin kesäksi.
I bought my bicycle as soon as we'd gotten rid of the winter and the snow. I found it at the site leboncoin, where people sell all kinds of used stuff, a kind of a flee market that is. The bike doesn't have a brake in the back and the one in the front isn't great either, so it only cost me 20 euros. It is pretty though and I've totally fallen in love with it! I guess I'll have to take it to Paris with me for the summer.
Lille on erinomainen pyöräilykaupunki. Se on niin "pieni", että pyörällä on nopeasti toisella puolen kaupunkia ja maastoltaan niin litteä, että pääosin saa vain rullailla eteenpäin kuin Hollannissa konsanaan. Pyöräkaistoja tuntuu riittävän minne meneekin ja jopa suurin osa yksisuuntaisista kaduista on merkitty pyörien osalta kaksisuuntaisiksi. Lempijuttuni taitavat kuitenkin olla yllä olevan kuvan söpöt pyöräliikennevalot.
Lille is a great city for cycling. It is so "small" that cycling gets you to the other side of the city in no time and it is so flat that most of the time you're just rolling on as if you were in Holland. It seems like most of the main roads have a cycle lane and even most of those tiny one-way streets are marked two-way for cyclists. Still, I think my favorite thing are the miniature traffic lights for cyclists pictured above.
Rinnakkaiseloni autoilijoiden kanssa on sujunut hyvin. Lilleläiset autoilijat ottavat sekä jalankulkijat että pyöräilijät hyvin huomioon, joten olo on liikenteessä turvallinen ja rentoutunut - toisin kuin esimerkiksi ystävilläni Lontoossa, jossa kävin juuri piipahtamassa. Siellä pyöräilijät saavat pelätä etenkin aggressiivisia mustia takseja sekä rakennusmaille materiaaleja tuovia rekkoja. Viime vuonna Lontoon liikenteessä kuoli 14 pyöräilijää.
I've been getting along with the cars pretty well. The drivers in Lille seem to watch out for pedestrians and cyclists, so I feel pretty safe and relaxed on the cycle lane - an experience unknown to my friends in London, where I visited last week. In London cyclists are particularly afraid of the aggressive black taxis and of big lorries bringing materials to the building sites of the city. Last year fourteen cyclists died in London traffic.
Tampereella sen sijaan sai pelätä vihaisia jalankulkijoita. Kaupungilla liikkui juttuja mummoista, jotka yrittävät sateenvarjollaan seivästää ohiajavia pyöräilijöitä. Lillessä en ole joutunut törmäyskurssille jalankulkijoidenkaan kanssa, sillä pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden jakamia kevyenliikenteenväyliä ei täällä ole. Suurin nautinto on kuitenkin pyöräillä kaupungin tyhjiä katuja arkiöisin, kun liikenne on hiipunut ja ihmiset liikkuvat lähinnä tietyillä yöelämään keskittyneillä alueilla. Vain minä, pyörä ja kaupunki. Mikä vapauden tunne!
In Tampere cyclists have to worry about angry pedestrians. The word on the streets was that there were grannies who tried to impale passing cyclists with their umbrellas. In Lille I haven't gotten in trouble with pedestrians either because there are no shared routes for pedestrians and cyclists. However, the greatest pleasure is riding my bicycle on the empty streets at week nights when there's no more traffic and the pedestrians mostly stay in areas known for their night life. Just me, my bike and the city. Oh, the feeling of freedom!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti