C'est la fête!

Välillä minua syytetään siitä, että blogissani parjataan Ranskaa, välillä siitä, että täällä halvennetaan Suomea. Vaikka patrioottiset kannanotot voikin jättää omaan arvoonsa, olen tullut siihen tulokseen, että minun pitää selkeämmin myös kehua kumpaakin maata. Tänään siis kehutaan Ranskaa. Lupaan, että kevään aikana kirjoitan vielä haikailevasti Suomesta.

Sometimes people complain that my blog is too critical of France, sometimes they say I'm making fun of Finland. Even though we can choose to ignore such patriotic statements, I have decided to start giving credit to these two countries in a more explicit way. So here's a positive post about France. And I promise that during the spring we will get nostalgic about Finland.

Pidän siitä, että täällä käydään niin paljon kylässä, järjestetään bileitä ja käydään ulkona. Onhan Suomessakin perinteiset perjantai- ja lauantai-illan riennot, mutta Lillessä niitä tuntuu olevan lähes joka illalle. Kutsutaan kymmenen kaveria syömään, mennään leffaan, juodaan olut naapurin kanssa, pistäydytään taidenäyttelyn avajaisissa ja niin edelleen. Eikä kukaan kutsu paikalle poliisia vaikka kotibileet jatkuisivat aamuneljään.

I like the fact that people visit each other so often, organize parties and go out. Of course there's stuff happening Friday and Saturday nights in Finland as well, but in Lille it's pretty much every night. You invite ten of your friends for dinner, you go to the movies, you have a beer with your neighbor or you pop into a gallery opening. And no one calls the police even though the house party goes on 'till 4 am.

Sosiaalisen elämän ja juhlimisen ei tarvitse myöskään loppua opiskelijaelämän mukana. Suomessa seitsemänkymmentävuotisjuhlat tarkoittavat iltapäiväkahveja perheen parissa, mutta ei täällä: kaverini setä oli kuulemma omissaan bailannut muiden mukana pikkutunneille. Joululoman jälkeen kämppikseni näytti minulle youtube-videota perheensä uuden vuoden bileistä. Videolla hänen tätinsä tanssivat ympäri taloa hihitellen. Joku taisi olla riisumassa paitaansa.

Social life and partying doesn't have to stop when you graduate. In Finland, you celebrate your 70th birthday by inviting your family to have some cake and coffee in the afternoon. But not here: my friend's uncle turned 70 a few weeks ago and apparently he stayed up partying with the others all night. After Christmas my flatmate showed me a youtube video of the New Year's Eve party with her family. On the video her aunts are dancing tipsy around the house. I think one of them was taking her shirt off.

En halua vähätellä Suomea tai suomalaista seuraelämää, mutta on asioita, joita toivoisin voivani ottaa täältä mukaan. Se tietty keveys, jonka ranskalaiset hallitsevat niin hyvin: illallisen voi järjestää ilman lautasliinoja ja hienoja astiasarjoja, tärkeintä on hyvä mieli ja mukavat ihmiset. Eikä ulos lähtiessä tarvitse käyttää tuntikausia peilin edessä ripsenkihartimien ja hiustensuoristimien kanssa, nopea silaus huulipunaa riittää ja sitten mennään. Silloin ei ehkä tule juotua niitä överikännejäkään, jos on lähtenyt matkaan ilman odotuksia suuresta illasta.

I'm not saying that Finland or Finnish social life are not good but there are things that I would like to take with me when I go back. That certain lightness that the French master: you can organize a dinner without napkins or fine cutlery - good mood and nice people are what counts. And when you go out, you don't need to spend hours in front of the mirror with eyelash curlers and hair straighteners, a little bit of lipstick and you're good to go. Maybe you will even avoid drinking too much if you left the house without too many expectations.

Illallista seuraavana päivänä pitää tietenkin siivota ja tiskata. Mutta se on sen päivän murhe.

The day after a dinner party you'll of course have to clean and wash up. But you'll worry about that then.