Meert

Paluu takaisin luennoille ja arkiseen aherrukseen on ollut hieman vaikeaa. Sosiaalinen elämäni on lomalla vietetyn hiljaiselon jälkeen saanut uutta potkua, eikä kahden parhaan lukioaikaisen ystäväni Lillen-vierailu ainakaan hillinnyt tahtia. Elokuvia, lasillisia, illallisia, bileitä, taidenäyttelyiden avajaisia... Tänään vietän koti-iltaa ensimmäistä kertaa viikkoon. Siksi siis hiljaiselo blogin puolella.

Going back to the classes and taking up my old routines has been hard. The volume of my social life has exploded after the peacefulness of the holidays, and receiving two of my dearest high school friends to Lille has by no means lowered the speed. Movies, dinners, parties, gallery openings... Today I'm spending the first evening at home for a week. Hence no blog posts until now.

(c) Aino Hatakka

(c) Aino Hatakka

Olin tietenkin erittäin ilahtunut rakkaiden ystävieni vierailusta. Vaikka ranskalaiset ystäväni ovatkin hurmaavia, ei mikään vedä vertoja sille, että pääsee viettämään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on jakanut kaikki elämän ilot ja surut jo lähes vuosikymmenen ajan. Ystävyytemme alkoi aikanaan Mikkelissä Ramin konditorian kahvin ja leivosten äärellä ja jatkuu edelleen... kahvin ja leivosten äärellä Meertin teesalongissa.

I was of course delighted by my friends coming to visit. However charming my French friends are, nothing can compare to having the possibility to spend time with people you've shared all life's joys and woes with for almost a decade. Our friendship once started over coffee and pastries in "Ramin konditoria" in Mikkeli, and it still goes on... over coffee and pastries at the tea salon of Meert.

(c) Aino Hatakka

En ollut ennen käynyt Meertin konditorian kahvilapuolella, joten en ollut osannut pukeutua aivan paikan henkeen sopivasti. Onneksi meidät päästettiin sisään homssuisesta olemuksestani huolimatta (ystäväni olivat sentään tyylikkäitä, kuten aina). Palvelu oli ystävällistä ja salonki henkeäsalpaavan kaunis, joten annoimme anteeksi sen, että kaikki oli erittäin kallista. Jollainhan se kristallikruunujen kiillotus täytyy rahoittaa.

I had never been to the tea salon of the patisserie, so I wasn't really dressed up for it. Fortunately they let us in despite my worn out appearance (my friends were very stylish as always). The service was good and the beauty of the salon takes your breath away, so we decided to forgive how expensive everything was. After all, someone has to pay for the polishing the chandeliers.

Les Finlandais n'aiment pas le fromage

Halusin tuoda Ranskasta tuliaisiksi jotakin Nord-Pas-de-Calaisin alueen erikoisuutta. Päädyin maroilles-juustoon, jonka pakkasin hajutiiviissä muovirasiassa ruumaan menevään laukkuun. Juusto kesti hyvin kuljetuksen, ja Pertunmaalla saatiinkin pian nauttia tarte au maroillesin (erään Nordin alueen piirakan) läpitunkevasta tuoksusta.

I wanted to bring a specialty of the Nord-Pas-de-Calais region as a souvenir to my family. I ended up buying some maroilles cheese, which I put in to a smell proof box and into my checked baggage. The cheese survived the trip well and soon the village of Pertunmaa got to enjoy the magnificently strong smell of tarte au maroilles.

Tarte au maroilles on yksinkertaisesti ihanaa: lämmintä, pehmeää ja tukevan juustoista. Mutta mitä ruokapöydän ympärille kokoontuneet suomalaiset pitivät siitä? Sisareni sai jo pelkästä hajusta raivokohtauksen ja tiuskaisi, ettei hänen ole pakko syödä jotain, joka maistuu pahalta. Veljeni otti urhoollinen ilme kasvoillaan pienen nokareen piirakkaa ja söi sen sitten teatraalisin elkein tukahdutettejun oksennusrefleksien säestämänä. Isäni yritti livahtaa pöydästä vähin elkein. Ainoastaan äitini, joka ilmeisesti halusi näyttää hyvää esimerkkiä muille, söi mukisematta palasen - vaikkei kyllä ottanutkaan lisää. Mitä tästä opimme? -Älä tuo suomalaisille tuliaisiksi juustoa.

Tarte au maroilles is just lovely: it's warm and soft with a sturdy cheese flavour. But what did the Finnish people around the table have to say about it? My sister got upset just from the smell of it and announced that she didn't have to eat something that tasted bad. My brother put a brave expression on his face, took a small crumb of the pie and ate it gesturing theatrically, making small vomiting noises. My dad tried to sneak away from the table. Only my mother, who apparently wanted to set a good example for the others, ate a whole piece - but she didn't have seconds. I guess the lesson here is: cheese is not a good gift for Finnish people.

Bonne année 2013!

Tällä kertaa vuoden vaihtumista juhlittiin jännittävissä tunnelmissa kauniissa Puumalassa, kun raketti lensi päin. Onneksi pahemmilta vaurioilta vältyttiin ja kuten hymystä voi päätellä, vuosi 2013 alkoi iloisissa merkeissä. Onnellista Uutta Vuotta 2013 kaikille!

This time the New Year's Eve almost got too exciting in the beautiful village of Puumala when a firework almost hit us. Fortunately no one got hurt and as you can see from the picture, the year 2013 got to a merry start. Happy New Year 2013 everyone!

P.S. Uudenvuodentinani varjo näytti tältä. Näkeekö joku muukin siinä vihaisen soturin? Pitäisikö huolestua? Koittavatko Ranskaan kovat ajat vuonna 2013?

P.S. This is what the shadow of my New Year's tin looked like. (For those who've never heard of this tradition, I melt some tin over a heat and then threw it into a bucket of snow... The resulting shape is supposed to tell me something about the forthcoming year.) Do you see an angry warrior there? Should I be worried? The year 2013 doesn't look very peaceful for France!

Noël en Finlande

Kun lähdin Lillestä, siellä näytti tältä:

When I left Lille, it looked like this:

Kun saavuin vanhempieni luokse, siellä näytti tältä:

When I arrived to my parent's house it looked like this:

Oli omituista laskeutua Helsinki-Vantaan kentälle, kun kaikki ympärillä oli yhtäkkiä valkoista. Bussia oli kylmä odotella tennareissa ja minihameessa, pakkasta oli kuitenkin 19 astetta.

Having landed at the Helsinki-Vantaa airport, the whiteness almost blinded me as I looked out of the window of the airplane. Waiting for the bus was a freezing experience in a short dress without winter boots, after all the temperature was -19 degrees.

Tietäjät pohtivat, mihin suuntaan lähteä.  The three kings try to figure out the directions.

Ja sitten oli joulu. Kuusi sedän metsästä, lanttulaatikkoa ja Katri Helenaa. Kaikki kysyivät, millainen on joulu Ranskassa. No, enhän minä siitä tiedä mitään, kun olen täällä. Harmittaa hieman.

And then it was Christmas. A Christmas tree from my uncle's forest, gratinated swedish turnip purée and Katri Helena's Christmas album. People kept asking me what Christmas is like in France. Well, I must say I don't know much about it. I'm not there for it, am I? I'm a little upset about this now.

Cadeaux de Noël?

Tänään skippasin esseet ja käytin aikaa hyvin tehottomaan joululahjashoppailuun.

Today I skipped the essays and spent time to do some not-so-efficient Christmas shopping.

Itse asiassa päädyin shoppailun sijaan syömään ananas-suklaa-kookos-kuppikakkua Aéronef-konserttihallin pop-up vintagetorin viereen. Joten sori nyt vaan kotiväki, ei taida tulla lahjoja tänä vuonna!

Actually, instead of shopping I just ended up eating a pineapple-chocolate-coconut cupcake next to the Aéronef pop-up vintage market. So, unfortunately my family won't get any presents this year!

Siellä oli tanssia ja musiikkia ja animaatioelokuvia...

There were dance and music and animation films...

...ja nämä kaksi anonyymiä hiipparia, joista toinen osti uskomattoman tyylikkään kypärän. Itse pähkäilin, osaisiko teini-ikäinen veljeni arvostaa viininpunaista solmuketta (vai mikä se rusetti on, jota miehet käyttävät kaulassaan?). Päädyin siihen johtopäätökseen, että tuskinpa vaan. Kotikylässämme miehet saavat käyttää vain mustaa, eikä rusettejakaan katsota hyvällä.

...and these two anonymous French people, one of whom bought an astonishingly stylish helmet. I myself was wondering whether my teenage brother would appreciate a red bow tie. In the end I decided he probably wouldn't. He still lives at home and in that village men are only allowed to wear black. Bows aren't accepted either.

Le blog post méchant

Näin joulun lähestyessä olen päättänyt huomioida Ranskan kansan hartaan toiveen ja kirjoittaa erittäin ilkeästi Ranskasta ja ranskalaisista. Olkaa hyvä!

As Christmas approaches, I have decided to make the greatest wish of the people of France come true and write a very nasty post about France and the French. Here you go!

Patongin pahoinpitely. / Violence against the baguette.

1. Ranska on teknologian kehitysmaa. Vanhemmillani, jotka asuvat Itä-Suomessa keskellä umpimetsää lumimyrskyjen ja karhujen armoilla, on parempi internet-yhteys kuin yliopistollani täällä Ranskassa. Nyt joulukuussa ranskalaisten opiskelijoiden piti ilmoittautua kursseille netissä. Kaikki meni pieleen ja rekisteröityminen aloitettiin uudelleen. Ja kaikki meni tietenkin uudelleen pieleen.

France is an under-developed country when it comes to technology. My parents who live in the east of Finland in the middle of dark, deep forest, surrounded by snow storms, wolves and bears, have better access to internet than my university here in France. Now in December the French students were meant to enroll into courses on the internet. Everything went wrong and they had to start all over again. Well, nothing worked the second time either.

2. Luulitko voivasi maksaa ruokaostoksesi pankkikortilla? Hahaa, turha toivo, jos summa jää alle kuuden euron. Käteistä tarvitaan aina ja kaikkialla. Etenkin kolikoita. Ehkä pankkiautomaatilla juokseminen on syy siihen, että ranskalaiset pysyvät hoikkina.

Did you think you could pay for your groceries with your Visa Electron? Haha, well you thought wrong if the total payment is under six euros. You need cash everywhere and always. Especially coins. Maybe running to the ATM is the reason why the French are so fit.

3. Palvelu on huonoa. Suomessa aina valitetaan, että meillä ei ole palvelukulttuuria. No, menepä kenkäostoksille Ranskassa ja odota lähes tyhjässä liikkeessä kymmenen minuuttia, ennen kuin onnistut saamaan myyjättären huomion.

The service is bad. In Finland they always say that we don't have a culture of service. Well, obviously those people never went shoe shopping in France and waited for 10 minutes in a half empty shop to get the attention of the personnel.

4. Eikö niitä koirankakkoja voi siivota kadulta? Seuraavan kerran, kun näen mummon kakattamassa chihuahuaansa meidän kadulla, niin huudan sille, että "ramasse la merde vieille salope!"

Can't they clean up the dog poop from the streets? The next time I see a granny letting her dog shit on my street I'll shout: "ramasse la merde vieille salope!"

Kuristan patonkia. / Strangling the baguette.

5. Ranskalaiset ovat ilkeitä. Kun joku lähtee pois illanvietosta, alkaa armoton parjaus. Ihmisten vikoja ei koskaan katsota läpi sormien, vaan niillä herkutellaan. Myös ranskalainen huumori perustuu ilkeilyyn. Siinä, missä Suomessa vitsaillaan ilkeästi omasta itsestä, täällä vitsaillaan ilkeästi toisista. Joskus se ei naurata.

The French are mean. When a person leaves a room, the mockery begins. Your faults are never ignored, but rather they are a source of entertainment. The French humor is mean as well. Whereas in Finland we make mean jokes about ourselves, here they make mean jokes about others. I don't always find it very funny or appropriate.

6. Ranskalaiset ovat pinnallisia. Suurin osa keskustelusta on pelkkää vitsailua. Tai sitten puhutaan seksistä. Ei vakavasti, vaan vitsaillen. Sellaiset aiheet kuten politiikka, kulttuuri, yhteiskunta, filosofia, tai se mitä ihmiselle oikeasti kuuluu, ovat kiellettyjä.

The French are very superficial. Most of the conversation is just jokes. Or maybe they talk about sex. But even then they are just joking. Subjects like politics, culture, society, philosophy, or what's really going on in a person's life are forbidden.

7. Ranskalaiset suntautuvat pukeutumiseen liian vakavasti. Vaikka kaiken muun voi lyödä leikiksi, asukokonaisuuksien valinnassa ja kampaajalla käydessä on oltava kieli keskellä suuta ja noudatettava tiukan linjan konservatiivisia sääntöjä. Metrossa ei juurikaan näe lenkkareita. Vaatteiden väriskaala ulottuu mustan ja harmaan kautta tummansiniseen. Erään ystäväni tukka kasvoi siten, että se alkoi muistuttaa hieman keesiä. Muut nauroivat hänelle. Hän alkoi käyttää pipoa. Jopa kämppikseni, hyvin rempseä tyyppi, on konservatiivinen tässä mielessä. Kerran ulosmennessämme hän kommentoi asuani: "Tennarit ja mekko? C'est intéressant!"

Looks are everything for the French. Even if everything else is a joke, choosing what to wear or how to do your hair is subject to serious consideration and strictly conservative rules. You don't really see trainers in the metro. The colors of the clothes range from black to gray to dark blue. One of my friends had hair that grew to look like a mohawk. The others made fun of it. She started to wear a hat. Even my flatmate, who is a bit of a rebel herself, is very conservative when it comes to looks. Once we were going out and she commented on my outfit: "Sneakers with a dress? C'est intéressant!"

8. Talot ovat liian kylmiä, ruoka on epäterveellistä, byrokratia on käsittämätöntä... Hei ranskalaiset, ennen huuto- ja kysymysmerkkiä ei tule välilyöntiä! Oletteko koskaan kuulleet asiasta nimeltä jono? Perjantaisen Gala-juhlan kaaoksen kokeneena en usko, että olette...

The houses are cold, the food is unhealthy, the bureaucracy is incredible... Hey French people, you should stop using space before exclamation mark, it's just ridiculous! And have you ever heard of a thing called a queue? Having witnessed the Gala chaos last Friday I don't think so...

Patonkia nipistetään. / Pinching the baguette.

No niin, olinkohan tarpeeksi ilkeä? Hei ranskikset, älkää itkekö, koska kyllähän mä teistä silti välitän! Hyvää adventinaikaa kaikille!

So was I mean enough? Hey, don't cry, je vous aime malgré tout! Happy advent to everyone!

De la neige!

Täälläkin on vihdoin saatu nauttia ensilumesta. Vai näkeekö joku muukin jotain valkoista noilla katoilla?

This week we have had the joy to welcome the first snowflakes to Lille. Or at least I think I can see something white on those roofs...