Conflits et développement

Kevätlukukausi on päässyt kunnolla käyntiin. Neljännen vuoden opiskelijat suorittavat nyt keväällä entistä erikoistuneempia kursseja. Esimerkiksi EU:hun ja kansainvälisiin asioihin keskittynyt maisteriohjelma on jakautunut kolmeen osaan: "Konfliktit ja kehitys", "Strategia-, tiedustelu- ja riskinhallinta" sekä "Eurooppa-asiat". Itse suoritan pääasiassa ensiksi mainitun suuntauksen kursseja. Vaatimustaso on myös noussut, tai ainakin opiskelumuodot ovat minulle haastavampia: siinä missä syksyllä oli pari ryhmätyötä ja esseiden palautus ennen joulua, on nyt joka luennolle luettava kasa artikkeleja, laadittava niistä kommenttipapereita, pidettävä esitelmiä ja niin edelleen.

The spring semester has started full on. The fourth year students are now doing more specialized courses. For example, the master's program concentrating on European and international affairs has been divided into three parts: "Conflicts and development", "Strategy, intelligence and risk management" and "European affairs". I mostly attend to the courses of "Conflicts and development". The courses are also more demanding, or at least the forms of studying are more challenging for me: whereas in the autumn the studying was mostly about group work and handing in the essays before the Christmas holidays, we are now expected to read a pile of articles for every class, to write papers commenting on what we've read, to prepare presentations and so on.

Hiukan kauhistuttaa ajatella tulevien parin viikon ohjelmaa, joka sisältää tavallisten luentojen lisäksi muun muassa kolme suullista esitelmää (joista onneksi yksi englanniksi), matkan Pariisiin asioita hoitamaan sekä serkun häät Itä-Suomessa. Mutta olen onnellinen, sillä aurinko on alkanut kurkistella pilvien raosta yhä useammin ja keväinen fiilis hiipii luihin. Ja vaikka stressi ei ole hyvästä, niin haasteet auttavat kehittymään!

I'm a little scared when I think look at what I've got on my agenda for the next couple of weeks: on top of regular coursework, I've got three presentations (of which one in English, fortunately), a trip to Paris to take care of some business and my cousin's wedding in the eastern part of Finland. But I'm happy because the sun has started to shine every now and then and the feeling of spring gets into my bones. And even though stress is no good for anyone, challenges help me develop!

Le blog post méchant

Näin joulun lähestyessä olen päättänyt huomioida Ranskan kansan hartaan toiveen ja kirjoittaa erittäin ilkeästi Ranskasta ja ranskalaisista. Olkaa hyvä!

As Christmas approaches, I have decided to make the greatest wish of the people of France come true and write a very nasty post about France and the French. Here you go!

Patongin pahoinpitely. / Violence against the baguette.

1. Ranska on teknologian kehitysmaa. Vanhemmillani, jotka asuvat Itä-Suomessa keskellä umpimetsää lumimyrskyjen ja karhujen armoilla, on parempi internet-yhteys kuin yliopistollani täällä Ranskassa. Nyt joulukuussa ranskalaisten opiskelijoiden piti ilmoittautua kursseille netissä. Kaikki meni pieleen ja rekisteröityminen aloitettiin uudelleen. Ja kaikki meni tietenkin uudelleen pieleen.

France is an under-developed country when it comes to technology. My parents who live in the east of Finland in the middle of dark, deep forest, surrounded by snow storms, wolves and bears, have better access to internet than my university here in France. Now in December the French students were meant to enroll into courses on the internet. Everything went wrong and they had to start all over again. Well, nothing worked the second time either.

2. Luulitko voivasi maksaa ruokaostoksesi pankkikortilla? Hahaa, turha toivo, jos summa jää alle kuuden euron. Käteistä tarvitaan aina ja kaikkialla. Etenkin kolikoita. Ehkä pankkiautomaatilla juokseminen on syy siihen, että ranskalaiset pysyvät hoikkina.

Did you think you could pay for your groceries with your Visa Electron? Haha, well you thought wrong if the total payment is under six euros. You need cash everywhere and always. Especially coins. Maybe running to the ATM is the reason why the French are so fit.

3. Palvelu on huonoa. Suomessa aina valitetaan, että meillä ei ole palvelukulttuuria. No, menepä kenkäostoksille Ranskassa ja odota lähes tyhjässä liikkeessä kymmenen minuuttia, ennen kuin onnistut saamaan myyjättären huomion.

The service is bad. In Finland they always say that we don't have a culture of service. Well, obviously those people never went shoe shopping in France and waited for 10 minutes in a half empty shop to get the attention of the personnel.

4. Eikö niitä koirankakkoja voi siivota kadulta? Seuraavan kerran, kun näen mummon kakattamassa chihuahuaansa meidän kadulla, niin huudan sille, että "ramasse la merde vieille salope!"

Can't they clean up the dog poop from the streets? The next time I see a granny letting her dog shit on my street I'll shout: "ramasse la merde vieille salope!"

Kuristan patonkia. / Strangling the baguette.

5. Ranskalaiset ovat ilkeitä. Kun joku lähtee pois illanvietosta, alkaa armoton parjaus. Ihmisten vikoja ei koskaan katsota läpi sormien, vaan niillä herkutellaan. Myös ranskalainen huumori perustuu ilkeilyyn. Siinä, missä Suomessa vitsaillaan ilkeästi omasta itsestä, täällä vitsaillaan ilkeästi toisista. Joskus se ei naurata.

The French are mean. When a person leaves a room, the mockery begins. Your faults are never ignored, but rather they are a source of entertainment. The French humor is mean as well. Whereas in Finland we make mean jokes about ourselves, here they make mean jokes about others. I don't always find it very funny or appropriate.

6. Ranskalaiset ovat pinnallisia. Suurin osa keskustelusta on pelkkää vitsailua. Tai sitten puhutaan seksistä. Ei vakavasti, vaan vitsaillen. Sellaiset aiheet kuten politiikka, kulttuuri, yhteiskunta, filosofia, tai se mitä ihmiselle oikeasti kuuluu, ovat kiellettyjä.

The French are very superficial. Most of the conversation is just jokes. Or maybe they talk about sex. But even then they are just joking. Subjects like politics, culture, society, philosophy, or what's really going on in a person's life are forbidden.

7. Ranskalaiset suntautuvat pukeutumiseen liian vakavasti. Vaikka kaiken muun voi lyödä leikiksi, asukokonaisuuksien valinnassa ja kampaajalla käydessä on oltava kieli keskellä suuta ja noudatettava tiukan linjan konservatiivisia sääntöjä. Metrossa ei juurikaan näe lenkkareita. Vaatteiden väriskaala ulottuu mustan ja harmaan kautta tummansiniseen. Erään ystäväni tukka kasvoi siten, että se alkoi muistuttaa hieman keesiä. Muut nauroivat hänelle. Hän alkoi käyttää pipoa. Jopa kämppikseni, hyvin rempseä tyyppi, on konservatiivinen tässä mielessä. Kerran ulosmennessämme hän kommentoi asuani: "Tennarit ja mekko? C'est intéressant!"

Looks are everything for the French. Even if everything else is a joke, choosing what to wear or how to do your hair is subject to serious consideration and strictly conservative rules. You don't really see trainers in the metro. The colors of the clothes range from black to gray to dark blue. One of my friends had hair that grew to look like a mohawk. The others made fun of it. She started to wear a hat. Even my flatmate, who is a bit of a rebel herself, is very conservative when it comes to looks. Once we were going out and she commented on my outfit: "Sneakers with a dress? C'est intéressant!"

8. Talot ovat liian kylmiä, ruoka on epäterveellistä, byrokratia on käsittämätöntä... Hei ranskalaiset, ennen huuto- ja kysymysmerkkiä ei tule välilyöntiä! Oletteko koskaan kuulleet asiasta nimeltä jono? Perjantaisen Gala-juhlan kaaoksen kokeneena en usko, että olette...

The houses are cold, the food is unhealthy, the bureaucracy is incredible... Hey French people, you should stop using space before exclamation mark, it's just ridiculous! And have you ever heard of a thing called a queue? Having witnessed the Gala chaos last Friday I don't think so...

Patonkia nipistetään. / Pinching the baguette.

No niin, olinkohan tarpeeksi ilkeä? Hei ranskikset, älkää itkekö, koska kyllähän mä teistä silti välitän! Hyvää adventinaikaa kaikille!

So was I mean enough? Hey, don't cry, je vous aime malgré tout! Happy advent to everyone!

Sciences Po

Punaisen kyltin alla on yliopistoni, Sciences Po:n tai lyhyemmin IEP:n (Institut des Etudes Politiques), pääsisäänkäynti.

Under the red sign, there's the main entrance of my university, Sciences Po aka IEP (Institut des Etudes Politiques).

Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on vanha tehdas. Monet ranskalaiset opiskelijatoverini ja professorini valittelevat tilojen huonoa kuntoa, mutta minusta paikka on kodikas: punatiiliset seinät ja isot ikkunat muituttavat minua toisesta opiskelukaupungistani, Tampereesta.

As you can see, it is an old factory. Many of my french fellow students and professors complain about the bad condition of the building, but I think it's cozy: it reminds me of the other city I study in, Tampere.

Kaupunginosa, jossa IEP sijaitsee, ei ole siitä siloisimmasta päästä. Alunperin tekstiiliteollisuutta ja tehtaiden työntekijöiden asuttamista varten rakennettu Moulins (vrt. Tampere ja Finlayson) on nykyisin täynnä hämärää porukkaa. Wikipedian mukaan Moulinsin työttömyysposentti on jopa 30. IEP:n lähimmällä metroasemalla, Porte de Valenciennella voi törmätä keskellä kirkasta päivää ranteeseen piikittävään narkomaaniin. Jotenkin iloitsen siitä, että tämä hieman snobi instituutti ei sijaitse hienostokaupunginosassa, vaan että Ranskan tuleva eliitti saa edes koulumatkalla nähdä, millaista elämä todella on.

The neighborhood where IEP is situated is kind of rough. Moulins, originally built for textile industry and for the housing of the workers (like Finlayson, the most famous factory in Tampere), is today full of weird people. According to Wikipedia, the unemployment rate of Moulins is around 30%. At Porte de Valenciennes, the metro station closest to IEP, you can see a junkie shooting up heroin during lunch hour. Somehow I feel good about the fact that this slightly elitistic institut isn't situated in a cleaner part of town: this way the future elite of France gets to see what life can really be like, even if it's just on their way to school.

Luennot ovat olleet mielenkiintoisia, vaikka pisimpinä päivinä ranskankielisen opetuksen seuraaminen välillä väsyttääkin. Koska olen kiinnostunut Saharan eteläpuolisen Afrikan politiikasta, oli viisas valinta lähteä Ranskaan vaihtoon - maan kolonialistinen historia takaa, että täältä löytyy asiantuntemusta etenkin ranskankielisen Afrikan osalta. Olen muutenkin ollut tyytyväinen Sciences Po:hon. Kanssaopiskelijat ovat mukavia ja avuliaita, enkä ole vielä kohdannut kovinkaan monta tyyppiä, joille olisi mennyt päähän se, että vanhemmilla on rahaa ja että he opiskelevat yhdessä Ranskan arvostetuimmista korkeakouluista (ks. Grandes écoles). Elitistisyydestä viestii lähinnä välillä ohi vilahtava Burberryn huivi tai... no, joskus voi tulla yllätyksenä, että kaveri asuu upeasti koristellussa seitsemänkymmenen neliön kämpässä yhdellä Lillen komeimmista bulevardeista - yksin.

The lectures are mostly interesting even though sometimes following teaching in French can be tiring after a long day. Since I'm interested in the politics of Sub-Saharan Africa, it was a wise decision to come to France for my exchange year - because of the their colonial history, they have a lot of expertise in especially the French speaking part of Africa. Also the students in Sciences Po are nice and helpful and I haven't really met people who would have been too full of themselves because their parents have money or because they go to one of the most appreciated schools in France (see Grandes écoles). The elitism can only be perceived in the occasional Burberry scarf that you pass in the corridor or... well, sometimes you can be surprised by the fact that a friend lives in a beautifully decorated 70 square meter apartment on one of the finest boulevards of Lille - all by herself.