Le dernier

Olen nyt ollut Suomessa kolme viikkoa. Paluu on ollut todella vaikea.

I've been in Finland for three weeks now. Coming back home has been really hard.

Mistä aloittaisin? Nopean ja kätevän kaasuhellan sijaan tässä maassa käytetään kömpelöitä sähköliesiä. Talvi tulee syyskuussa. Minisuolakurkut ovat liian isoja. Maksupäätteet ovat liian nopeita. Sisälle ei saa tulla kengät jalassa. Maaseutu alkaa viidensadan metrin päässä kaupungin keskustasta. Kaikki elävät ärsyttävän terveellisesti: tupakansavun sijaan täällä tukehtuu tylsyyteen. Ja missä hemmetissä luuraavat kaikki komeat ruskeasilmäiset, kiharatukkaiset miehet?

What do I start with? Instead of quick and practical gas stoves, this country is full of slow electric ones. The winter starts in September. Gherkins are too big. Paying by card is too fast. You can't enter an apartment with your shoes on. The countryside starts within 500 meters from the city center. Everyone is living so healthy it pisses me off: instead of cigarette smoke you suffocate of boredom. And where the hell have they hidden all the handsome guys with brown eyes and curly hair?

Epätoivoisena yritän tarrautua Ranskaan, kääriytyä siihen: kuuntelen ranskalaisia kesähittejä Groovesharkista, ostan Stockmannilta kolme päivää vanhan Le Monden, pidän ikkunoita raollaan luodakseni vaikutelman huonosta eristyksestä. Välttelen ruisleipää ja laitan viiden asteen lämpötilasta huolimatta ballerinat jalkaan. Teeskentelen, että autotien reunassa kulkee pyöräkaista.

In my despair I try to hold on to France, to wrap myself into it: I listen to french summer hits on Grooveshark, I buy a three-day-old Le Monde from the department store, I keep my windows slightly open to create the illusion of bad insulation. I avoid rye bread and I wear ballet flats even though it's freezing outside. I pretend there's a bicycle lane by the side of the road.

Varasin jopa lennot takaisin Pariisiin, mutta peruin ne heti. Alkoi ahdistaa. Onhan minun pakko asettua aloilleni ja yrittää vain sopeutua. Paluu Ranskaan nyt heti tuskin auttaisi minua siinä. Sitäpaitsi olenhan minä kokenut paluushokin ennenkin ja tiedän, että se menee ajan kanssa ohi. Se on samanlainen prosessi, kuin uuteen kulttuuriin sopeutuminen: ensin muutoksia hylkii ja yrittää tehdä osiat niin kuin on oppinut ne tekemään edellisessä maassa. Sitten alkaa nauttia elämästä uudessa paikassa, tutustuu ihmisiin (ensimmäistä kertaa tai uudelleen), mukautuu olosuhteisiin, unohtaa jopa, miten asiat teki ennen.

I even booked flights to go back to Paris but I cancelled them right away. I got anxious. After all, I do have to settle down here and just try and adapt. Returning to France right away would probably not be helpful. Anyway, I've experienced the reverse culture shock before and I know it'll pass in time. It's actually the same process as adapting to a new culture: first you reject the changes and try to go on doing your thing the way you used to "back home". Then you start enjoying your life in the new place, you get to know people (either new people or your old friends), you adapt to the way things are and you even forget how you used to live somewhere else. 

Paluut ovat aina vaikeita, mutta seikkailunhalu on peruspiirteitäni. Siksi uskonkin, ettei tämä ole viimeinen kerta, kun palaan maailmalta Suomeen. Selailin sattumalta vanhaa päiväkirjaani kuuden vuoden takaa, jolloin olin palaamassa bussilla kotiin Englannissa vietetyn vuoden jälkeen. Vaikka olin silloin paljon nuorempi, voin yhä samaistua kirjoituksen tunnelmaan. Jätän teidät pohtimaan sitä:

"Takapenkillä joku teinityttö kimittää luuriinsa, että 'kuuntele, vittu, sä et ymmärrä, kuuntele nyt, kuuntele!' Se oli ilmeisesti karannut kotoa ruotsinlaivalle kännäämään (ja nyt koko bussi tietää, tyypillinen suomalainen tyttö). Haluaisin kertoa sille tytölle: jos haluaa karata, on karattava kauemmas kuin ruotsinlaivalle. Mutta eihän se kuulisi, niin kovasti se kimittää."

Coming back is always hard but taste for adventure is one of my main qualities. That's why I believe that this is not the last time I return to Finland after living abroad. I happened to look through an old diary from six years ago, and I came across a chapter that I'd written in a bus on my way home after a year spent in England. Even though I was much younger back then, I can still relate to what I wrote. I'll leave you with that picture:

"In the backseat a teenage girl is screaming on the phone: 'listen to me, for fuck's sake you don't understand, now listen, listen!' Apparently she had ran away to get drunk on a cruise to Sweden (and now everyone in the bus knows about it, a typical Finnish girl). I would like to say to the girl: if you want to run away, you have to run further than that boat. But she wouldn't hear me, would she, she's screaming too loud."

Week-end à la campagne

Kun on helle, kaikki lähtevät pois Pariisista. Kaikki, paitsi turistit ja työharjoitteluaan suorittavat nuoret suomalaiset naiset....

When it's hot, everyone leaves Paris. Everyone except tourists and some young women doing their internship...

Tai no, lähdinhän minäkin viime viikonlopulla. Kaverin suvun vanha maatila tarjosi raikasta ilmaa ja hiljaisuutta 40 minuutin junamatkan päässä pääkaupungin vilinästä. Viikonloppu täynnä lukemista, hyvää ruokaa ja hidasrytmistä keskustelua mukavien ihmisten kanssa tuli todellakin tarpeeseen.

Or well, me too, I did actually leave last weekend. The old farmhouse of a friend's family offered fresh air and silence just a 40-minute train ride away from the noise of the capital. A weekend full of reading, good food and slow conversation with lovely people was exactly what I needed.

Bikinitkin pääsivät veteen ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

I got my bikini wet for the first time this summer.

Otin kuvia alen loppurysäyksestä ostetuista espadrilloista....

I took pictures of the espadrilles I'd bought from the last summer sales...

... ja puoliksi syödystä vesimelonista pöydällä...

.... and of a half-eaten water melon on the table...

Kun sunnuntai-iltana menin suihkuun pikkuruisessa kylpyhuoneessani Pariisissa, huomasin, että minulla oli rusketusraidat - asia, jota olisi ollut mahdotonta saavuttaa tässä kaupungissa. Mutta nälkä kasvaa syödessä. Tajusin juuri, että minullahan on viisi lomapäivää käytettäväni elokuun aikana...

When Sunday evening I went to take a shower in my tiny Parisian bathroom, I realized that I had tan lines - something that would have been impossible to accomplish in this city. Actually, I just realized that I have the right to take five days off during august...

Pâques

Sisko ja veli tulivat ilokseni Lilleen pääsiäisviikonlopuksi.

My sister and brother brought Eater joy to Lille.

Musée des Beaux-Arts.

Seurasi ankaraa turistikierrosta, herkuttelua ja sisarusten välistä kinastelua. Tässä muutama otos viikonlopulta (copyright J. Hokkanen).

What followed was some hard core sight seeing, good food and useless quarrels amongst the siblings. Here are some shots of weekend (copyright J. Hokkanen).

La Citadelle.

Le Zoo.

Happy Days Diner.

La Piscine, Roubaix.

Isäni kieltäytyi tulemasta vierailulle Lilleen, koska "se nyt on sellainen tylsä teollisuuskaupunki..." No, toivottavasti nyt kaduttaa!

My father refused to come and visit Lille because "it's just a boring industrial town..." Well, I hope he's feeling sorry now!

Après-midi à Paris

Käväisin alkuviikosta pikaisesti Pariisissa hoitamassa asioita. Edellisestä vierailusta tuohon rakkauden kaupunkiin oli vierähtänyt jo useampi vuosi, joten olin innoissani niistä muutamasta iltapäivän tunnista, jotka ehdin viettää turistina. Mutta ei se Pariisi oikeastaan ollut niin ihana....

In the beginning of the week I made a short trip to Paris to take care of some business. It had been a few years since my last visit to the city of love and I was excited about the few hours I would get to spend being a tourist. But for some reason, Paris wasn't that lovely...

No, hyvä on, kuvissa on kyllä jotakin kolkkoa romantiikkaa, mutta tosiasiassa kylmänharmaa helmikuinen iltapäivä Pariisissa oli vain masentava.

Well ok, there is a hint of obscure romance in the pictures, but in reality a cold and gray afternoon in Paris is a depressing experience.

Menin Saint-Sulpicen kirkkoon, joka oli samanlainen kuin kaikki muutkin katoliset kirkot. Ja sielläkin oli kylmä. Suuntasin siistin oloiseen brasserieen lämmittelemään... Ja siellä odotti tämä:

I went to the church of Saint-Sulpice which was just like all the other catholic churches. And it was so cold in there too. I headed to a nice-looking brasserie to get myself warmed up, and this is what I found:

C'est quoi ça??? Siis mitä ihmettä??? What is this supposed to be???

Kellon lyödessä neljä pakenin metrolla laitakaupungille ja otin kyydin takaisin Lilleen, sivistyksen pariin. En takuulla palaa Pariisiin ennen kuin on niin lämmintä, että voi käydä puskapissalla!

When it was finally 4 o'clock I escaped by metro towards the outskirts of the city and took a lift back to Lille and to civilization. I won't go back to Paris before it gets warm enough to pee in the park!

Londres

Ranskalaisen syysloman eli Vacances de la Toussaintin ansiosta pääsin juhlistamaan halloweeniä Lontooseen ihanan puolalais-amerikkalaisen ystäväni luokse. Ikuisena köyhänä opiskelijana jouduin jättämään Eurostar-junaliput nettikauppaan ja turvautumaan Eurolinesin bussikuljetukseen. Ja hyvä olikin säästää matkoissa, koska kyllähän Lontoossa saa paikan päälläkin rahansa tuhlattua!

The french half term, les Vacances de la Toussaint gave me an opportunity to go and celebrate Halloween in London with my lovely polish-american friend. Because I'm still a poor student I had to take the Eurolines bus instead of the Eurostar train. However, it definately was a good idea to save money in transport because I did find plenty of things to spend my money on in London!

British Museumin munamajoneesivoileipä, sitruunakakku ja musta tee, £8.
The British Museum: egg&mayo sandwich, lemon drizzle cake and black tea, £8.

Osa punnista kului teehen, kakkuun ja voileipiin, osa Brick Lanen vintage-putiikkeihin, osa hillittömän kalliiseen undergroundiin... Missä muussa Euroopan kaupungissa voi joutua maksamaan euroissa mitattuna lähes viitosen yhdestä lyhyehköstä matkasta? No, nyt minullakin on Oyster Card!

A part of my pounds was spent on tea, cake and sandwiches, a part in the vintage shops on Brick Lane, and a part on the insanely expensive underground... In what other European city does one have to spent an equivalent of 5 euros for a single short trip? Well, at least now I've got an Oyster Card!

Amerikkalaisia mustikkapannukakkuja. / American blueberry pancakes.

Intialaista. / Indian.

Meksikolaista. / Mexican.

Teen ja voileipien lisäksi nautin Lontoossa myös ei-niin-brittiläisistä herkuista. Tai intialainen ruoka on oikeastaan hyvinkin brittiläistä, eikä Englannissa mielestäni voi käydä syömättä kunnon curryä. Ylipäätään olen sitä mieltä, että Englannissa on Ranskaan verrattuna paljon parempi valikoima erityisesti ns. etnistä ruokaa. Ehkä se johtuu siitä, että perinteinen brittiläinen keittiö itse tunnetaan hieman vaatimattomana, toisin kuin kulinaristien ylistämä Ranska?

Apart from tea and sandwiches, I had some not-so-british food in London as well. Or indian food is actually quite British, I don't think it's possible to visit England without enjoying a proper curry. In general, there is a wider variety of the so-called ethnic food in England than in France. Maybe it's because the traditional British cuisine is so infamous itself, unlike the French which is exactly the 
opposite.

Vaikka olen käynyt useamman kerran Lontoossa, kävin vasta nyt ensimmäistä kertaa the British Museumissa. Se oli valtava, emmekä jaksaneetkaan kiertää muuta kuin Egypti-osan. Kohokohta oli tietenkin Kleopatran muumio, josta en kuitenkaan saanut kunnollista kuvaa, koska lasikaapit heijastivat liikaa. Infotaulun mukaan Kleopatra oli kuollessaan vain 17-vuotias. Kuinka moni nykynuori on seitsemäntoistavuotiaana hallinnut valtakuntaa, synnyttänyt kolme lasta ja seurustellut Julius Caesarin tason julkkiksen kanssa?

Even though I've been to London several times, this was the first time I visited the British Museum. It was huge and we didn't have the energy to see much more than the Egyptian part. The highlight of the visit was of course the mummy of Cleopatra. I didn't get a proper picture of her though because of the vitrine. According to the info next to the mummy, she was only 17 when she died. It makes you wonder how many 17-year olds today have by that age ruled a country, had three children and gone out with a celebrity like Julius Caesar?

Kaikki pubit ja kahvilat tuntuivat olevan Halloween-tunnelmissa. Parhaiten onnistui tämä Itä-Lontoon kahvila, joka olisi jo ilman hämähäkinseittejä ja pääkallojakin ollut samalla kertaa aavemainen ja kodikas, siis täydellinen loppusyksyn istuskelupaikka. Taustalla soi Mahalia Jacksonin aavemainen gospel.

All the pubs and cafés seemed to be decorated for Halloween. This East-London café was incredible, even without the skulls and the cob webs it would have been cozy and eerie at the same time, perfect for a late autumn afternoon. At the background there was some ghostly Mahalia Jackson gospel playing.

Brick Lanen bagel voilla ja hillolla. Brick Lane bagel with butter and jam.

Aavekoira. The ghost dog.

Kaiken kaikkiaan loma Lontoossa teki hyvää. Oli ihanaa nähdä Itä-Lontoossa asuvaa ystävääni sekä äitini parhaan ystävän perhettä, joiden kauniissa Maida Hillin asunnossa vietin mukavan illan viinin ja ruuan merkeissä. Mietin monta kertaa, miten Englanti voikaan olla niin englantilainen... Lilleen palatessa olo oli inspiroitunut ja huomasin myös erikoisen seikan noustessani metroon Lille Europe -juna-asemalla: tuntui kuin olisin palannut kotiin.

All in all, a holiday in London was just what I needed. It was wonderful to see my dear friend in East London and also the family of my mother's best friend - I spent a fine evening wining and dining in their beautiful apartment in Maida Hill. Many times I found myself wondering how can England always be so England... Returning to Lille, I felt somehow very inspired and I noticed something extraordinary as I got into the metro at the train station of Lille Europe: I felt like I had come home.

Aina ystäviä. Friends forever.