10.12.2012

Le blog post méchant

Näin joulun lähestyessä olen päättänyt huomioida Ranskan kansan hartaan toiveen ja kirjoittaa erittäin ilkeästi Ranskasta ja ranskalaisista. Olkaa hyvä!

As Christmas approaches, I have decided to make the greatest wish of the people of France come true and write a very nasty post about France and the French. Here you go!

Patongin pahoinpitely. / Violence against the baguette.

1. Ranska on teknologian kehitysmaa. Vanhemmillani, jotka asuvat Itä-Suomessa keskellä umpimetsää lumimyrskyjen ja karhujen armoilla, on parempi internet-yhteys kuin yliopistollani täällä Ranskassa. Nyt joulukuussa ranskalaisten opiskelijoiden piti ilmoittautua kursseille netissä. Kaikki meni pieleen ja rekisteröityminen aloitettiin uudelleen. Ja kaikki meni tietenkin uudelleen pieleen.
France is an under-developed country when it comes to technology. My parents who live in the east of Finland in the middle of dark, deep forest, surrounded by snow storms, wolves and bears, have better access to internet than my university here in France. Now in December the French students were meant to enroll into courses on the internet. Everything went wrong and they had to start all over again. Well, nothing worked the second time either.

2. Luulitko voivasi maksaa ruokaostoksesi pankkikortilla? Hahaa, turha toivo, jos summa jää alle kuuden euron. Käteistä tarvitaan aina ja kaikkialla. Etenkin kolikoita. Ehkä pankkiautomaatilla juokseminen on syy siihen, että ranskalaiset pysyvät hoikkina.
Did you think you could pay for your groceries with your Visa Electron? Haha, well you thought wrong if the total payment is under six euros. You need cash everywhere and always. Especially coins. Maybe running to the ATM is the reason why the French are so fit.

3. Palvelu on huonoa. Suomessa aina valitetaan, että meillä ei ole palvelukulttuuria. No, menepä kenkäostoksille Ranskassa ja odota lähes tyhjässä liikkeessä kymmenen minuuttia, ennen kuin onnistut saamaan myyjättären huomion.
The service is bad. In Finland they always say that we don't have a culture of service. Well, obviously those people never went shoe shopping in France and waited for 10 minutes in a half empty shop to get the attention of the personnel.

4. Eikö niitä koirankakkoja voi siivota kadulta? Seuraavan kerran, kun näen mummon kakattamassa chihuahuaansa meidän kadulla, niin huudan sille, että "ramasse la merde vieille salope!"
Can't they clean up the dog poop from the streets? The next time I see a granny letting her dog shit on my street I'll shout: "ramasse la merde vieille salope!"

Kuristan patonkia. / Strangling the baguette.

5. Ranskalaiset ovat ilkeitä. Kun joku lähtee pois illanvietosta, alkaa armoton parjaus. Ihmisten vikoja ei koskaan katsota läpi sormien, vaan niillä herkutellaan. Myös ranskalainen huumori perustuu ilkeilyyn. Siinä, missä Suomessa vitsaillaan ilkeästi omasta itsestä, täällä vitsaillaan ilkeästi toisista. Joskus se ei naurata.
The French are mean. When a person leaves a room, the mockery begins. Your faults are never ignored, but rather they are a source of entertainment. The French humor is mean as well. Whereas in Finland we make mean jokes about ourselves, here they make mean jokes about others. I don't always find it very funny or appropriate.

6. Ranskalaiset ovat pinnallisia. Suurin osa keskustelusta on pelkkää vitsailua. Tai sitten puhutaan seksistä. Ei vakavasti, vaan vitsaillen. Sellaiset aiheet kuten politiikka, kulttuuri, yhteiskunta, filosofia, tai se mitä ihmiselle oikeasti kuuluu, ovat kiellettyjä.
The French are very superficial. Most of the conversation is just jokes. Or maybe they talk about sex. But even then they are just joking. Subjects like politics, culture, society, philosophy, or what's really going on in a person's life are forbidden.

7. Ranskalaiset suntautuvat pukeutumiseen liian vakavasti. Vaikka kaiken muun voi lyödä leikiksi, asukokonaisuuksien valinnassa ja kampaajalla käydessä on oltava kieli keskellä suuta ja noudatettava tiukan linjan konservatiivisia sääntöjä. Metrossa ei juurikaan näe lenkkareita. Vaatteiden väriskaala ulottuu mustan ja harmaan kautta tummansiniseen. Erään ystäväni tukka kasvoi siten, että se alkoi muistuttaa hieman keesiä. Muut nauroivat hänelle. Hän alkoi käyttää pipoa. Jopa kämppikseni, hyvin rempseä tyyppi, on konservatiivinen tässä mielessä. Kerran ulosmennessämme hän kommentoi asuani: "Tennarit ja mekko? C'est intéressant!"
Looks are everything for the French. Even if everything else is a joke, choosing what to wear or how to do your hair is subject to serious consideration and strictly conservative rules. You don't really see trainers in the metro. The colors of the clothes range from black to gray to dark blue. One of my friends had hair that grew to look like a mohawk. The others made fun of it. She started to wear a hat. Even my flatmate, who is a bit of a rebel herself, is very conservative when it comes to looks. Once we were going out and she commented on my outfit: "Sneakers with a dress? C'est intéressant!"

8. Talot ovat liian kylmiä, ruoka on epäterveellistä, byrokratia on käsittämätöntä... Hei ranskalaiset, ennen huuto- ja kysymysmerkkiä ei tule välilyöntiä! Oletteko koskaan kuulleet asiasta nimeltä jono? Perjantaisen Gala-juhlan kaaoksen kokeneena en usko, että olette...
The houses are cold, the food is unhealthy, the bureaucracy is incredible... Hey French people, you should stop using space before exclamation mark, it's just ridiculous! And have you ever heard of a thing called a queue? Having witnessed the Gala chaos last Friday I don't think so...

Patonkia nipistetään. / Pinching the baguette.

No niin, olinkohan tarpeeksi ilkeä? Hei ranskikset, älkää itkekö, koska kyllähän mä teistä silti välitän! Hyvää adventinaikaa kaikille!

So was I mean enough? Hey, don't cry, je vous aime malgré tout! Happy advent to everyone!

6 kommenttia:

  1. Heippa! Olen ollut lukijasi jo jonkin aikaa ja tykkään tyylistäsi. Samaistun myös tähän postaukseen: joskus on hyvä päästää vähän paineita pihalle. ;D

    Sen sijaan ranskalaisten pinnallisuudesta olen kyllä eri mieltä. Minusta nimenomaan ranskalaiset rakastavat hyvinkin syvällisiä keskusteluja (lue: väittelyjä) nimenomaan yhteiskunnasta, politiikasta, uskonnosta, ihan mistä tahansa. Ja näitä keskusteluja käydään missä ja milloin vaan, jopa rasittavuuteen asti. Asuin ennen Ranskaa pari vuotta Tukholmassa, ja ruotsalaisten asenne on päinvastainen. Ruotsalaisten syvällisyys oli vähän samanlaista kuin lukioikäisillä, jotka ovat lukeneet jostain kirjasta jonkun asian ja sitä sitten toistellaan loputtomiin Oikeana Totuutena. TV:ssä näytettiin lähinnä yhteislaulua ja tosi-tv-sarjoja, mutta esimerkiksi mitään yhteiskunnallista keskustelua puitiin hyvin harvoin, toisin kuin Ranskan tiedotusvälineissä. Tärkeintä on, että kaikki ovat ainakin pinnallisesti samaa mieltä.

    Näitä (subjektiivisiin kokemuksiini) perustuvia eroja eivät selitä edes tapaamieni paikallisten koulutuserot, sillä Ruotsissa tuttavapiiri koostui lähes yksinomaan korkeakoulutetuista, kun taas Ranskassa tuttavapiiriin on ujuttautunut mieheni sukulaisten ja lapsuudenkavereiden kautta aivan kaikenlaisia ihmisiä.

    Täkäläiseen palvelukulttuuriin olen kohtuullisen tyytyväinen, ja jos vastaan tylyn asiakaspalvelijan, nostan aspalle metakan. ;D PAITSI jos on kyse byrokraatista, silloin aspa on jumala, jota pitää liehitellä, jotta asiansa saisi ehkä joskus mahdollisesti hoidettua... :P

    Kivaa joulukuun jatkoa! :)

    VastaaPoista
  2. Hei Riina, kiva kuulla, että seurailet blogiani! Minä taas käyn aina välillä kurkistelemassa "Olipa kerran Pariisia"!

    Tämä postaus oli siis ranskalaisten kavereitteni toive, ja facebookin tykkäyksistä päätellen he ottivat tämän innolla vastaan - mitä ilkeämpää huumoria, sen parempi! :D Kritiikkini Ranskaa ja ranskalaisia kohtaan on tietenkin liioiteltua, sekä viihde- että provokaatioarvon vuoksi. Olen itse aiemmin ollut samaa mieltä tuosta ranskalaisten syvällisyydestä, mutta viime aikoina olen ehkä alkanut vähän epäillä sitä: pelkkä eri mieltä oleminen ei riitä vielä syvällisyyteen. Ehkä kysymys on myös siitä, että ahkerasti opiskelevat IEP:läiset eivät jaksa vapaalla puhua samasta, mistä puhuvat opiskelujen puitteissa, ja aiheet ovat siksi kevyitä. Toisaalta Tampereen yliopistossa opiskelijaporukassani puhuttiin lähes aina politiikasta, vaikkei ehkä väitellen, mikä oli ehkä keskustelujen puute. Itsehän rakastan väitellä asioista!

    Hyvää joulukuuta Pariisiinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tajusin kyllä, että kyse on provokatiivisesta kirjoitelmasta. ;) Kunhan halusin (ranskalaishenkisesti) vängätä, kun kerran olin eri mieltä. :) Ja ihan totta, ettei vänkääminen vänkäämisen vuoksi sinällään tee keskustelusta syvällistä.

      Poista
  3. Ihanaa! Minä taas toivon ja uskon kaiken johtuvan vain siitä että sinulla alkaa olla koti-ikävä. Minulle ei mikään sopisi paremmin.
    Ja hauskaa se oli jokatapauksessa!
    Äiti

    VastaaPoista
  4. Haha, itse asiassa olen vähän haikeilla mielin täällä, kun täytyy jättää Lillen-elämä taakse jouluksi! Mutta tietysti on mukavaa tulla Suomeen käymään!

    VastaaPoista